Siirry pääsisältöön

kirpaisi se sittenkin

Mun pitäis täyttää kaavakkeita, kasata kalenteria, selvittää paperipinoa, viikata puhtaita pyykkejä... pojat tappelee Duploista olkkarissa ja mun kahvikuppi alkaa olemaan tyhjä. Yhtäkkiä mä tajuan olevani vähän katkera, tai ehkä enneminkin kirkerä ja kateellinen. Luulin etten olis. Ihan oikeesti kuvittelin ettei se kirpasis, mutta kirpasi se sittenkin. 

K:n koko asu - Gap, jalassa  - Crocs. M:n paita - Gap, hame - Crew Cuts, sukat - Gap, tossut - Puma, O:n huppari - Gap, shortsit - Peek, tennarit - Keen, mun farkut - Eddie Bauer, paita - Eileen Fisher, huivi - Nordstrom, kengät - Sperry

Se kirpasi kun talutin lapseni hiljaisen koulun toimistoon ja koulusihteeri lähti viemään mun pientä prinsessaa Rva Enkelin luokkaan. M näytti hetken siltä että se purskahtaa itkuun. Mä olen vanhempana kitkerä ja kateellinen siitä etten saanut mitä muut vanhemmat. Mä en saanut sitä ekaa koulupäivää vanhempien tungeksiessa kameroittensa kanssa lastensa ympärillä yrittäen ikuistaa sitä ensimmäistä ja viimeistä kertaa kun toinen aloittaa ison koulun. Mä sain hiljaisen toimiston ja tyhjä käytävän. Koulunpihalla muutama auto parkissa... aamukoululaiset luokissaan, iltapäiväluokka tulis paikalle vasta puolisentoista tuntia myöhemmin, niine vanhempineen ja kameroineen.





Varmasti mä vielä hetkeni saan, viimeistään kahden vuoden kuluttua. Se ei vaan ole sama kuin se esikoisen koulunaloitus, se ensimmäinen kerta ison koulun pihalla. Nyt mä ymmärrän kun joku joskus sanoi että meiltä erityislasten vanhemmilta on riistetty koulunaloitus. Just nyt tunnen itseni riistetyksi. 

Ai niin, O:kin aloitti tänään koulunsa, sillä oli kivaa... Mua hymyilytti kun koulun astori selitti miten M aina puhui pojista eskarivuotenaan siellä. Ei puhunut. Siksihän se siirrettiin autististen lasten erityisluokalle - koska se ei puhunut, mitään.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...