Siirry pääsisältöön

sadetta, tuulta, kahvia ja kirjoja

Blogi on heitteillä kun mä elän ja hengitän koulua. L kaitsee laumaa ja mä luen ja opiskelen ja luen ja kiroilen ja luen taas. Piirrän kuvia ja yritän oppia ja ymmärtää. Salaa kadehdin niitä joilla on nuoremmat aivot ja sitä että olen meidän kurssista ainoa joka kuitenkin, loppupeleissä on ESL – English as Second Language – eli käytännössä opin asiat englanniksi ja latinaksi.... ne asiat jotka oon joskus aikoinaan oppinut suomeksi. Comes in handy kun autossa keskustelen tyttäreni aloitteesta vitamiinien ja hivenaineitten imeytymisestä, proteiinientarpeesta ja siitä mihin keho tarvitsee kuituja. Jotenkin musta taas kerran tuntuu ettei tää ole ehkä ihan standardipuheenaiheita viisvuotiaitten kanssa, ainakaan tällä tasolla. M:n mielestä mun koulukirja on maailman mielenkiintoisin ja se pyytää kymmeniä kertoja päivässä että voisin sille näyttää uudestaan sydämen ja verenkiertoelimistön tai luuston ja lihaksiston rakennetta. Tän viikonlopun jälkeen terveydenhuollon lainsäädäntö alkaa tuntua yksinkertaiselta verrattuna ihmisen fysiologiaan ja anatomiaan. Sitä mä vähän ihmettelin että kuumeen mittaamisesta oli saatu aikaiseksi oma lukunsa.

Neljän tunnin välein oon nappaillut niitä homeopaattisia pillereitä ja lukiessa hautonut hartioita lämmöllä, sellaisilla kertakäyttöisillä lämpöläpysköillä. Ulkona on myrsky nyt kolmatta päivää, puita kaatuilee ja joet tulvii, välillä tallustan alakertaan keittämään uuden kupillisen kahvia ja palaan yläkertaan patterin viereen istumaan, L kiroilee käsittämätöntä säätä – talvi alkoi kaksi kuukautta etuajassa. Aina jossakin välissä muistan jotakin mikä on jäänyt tekemättä, sen vastaamattoman sähköpostin, kirjoittamattoman kirjeen, hyväksymättömän uuden jäsenen... sitten se vaipuu taas jonnekin taustalle, fysiologian ja anatomian taakse. Katsotaan näitä sit joulukuussa... nyt käydään koulua ja nautitaan tästä vaiheesta. 





Iltaisin rentoudun laittamalla ruokaa ja parilla lasillisella keskimääräistä parempaa punkkua. M kertoo meille vitsejä ja me todetaan L:n kanssa että tällä saralla on vielä tekemistä... M:lla ei ole aavistustakaan siitä mitä vitsi tarkoittaa. Poikien pieruhuumori ylittää moninkertaisesti M:n "I'm gonna tell you a joke... We bought some food today, hahahaa..."

käytiin me eilen M:n kanssa kampaajallakin

...ja siellä sattui olemaan muotinäytös


apinat



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...