Siirry pääsisältöön

sadetta, tuulta, kahvia ja kirjoja

Blogi on heitteillä kun mä elän ja hengitän koulua. L kaitsee laumaa ja mä luen ja opiskelen ja luen ja kiroilen ja luen taas. Piirrän kuvia ja yritän oppia ja ymmärtää. Salaa kadehdin niitä joilla on nuoremmat aivot ja sitä että olen meidän kurssista ainoa joka kuitenkin, loppupeleissä on ESL – English as Second Language – eli käytännössä opin asiat englanniksi ja latinaksi.... ne asiat jotka oon joskus aikoinaan oppinut suomeksi. Comes in handy kun autossa keskustelen tyttäreni aloitteesta vitamiinien ja hivenaineitten imeytymisestä, proteiinientarpeesta ja siitä mihin keho tarvitsee kuituja. Jotenkin musta taas kerran tuntuu ettei tää ole ehkä ihan standardipuheenaiheita viisvuotiaitten kanssa, ainakaan tällä tasolla. M:n mielestä mun koulukirja on maailman mielenkiintoisin ja se pyytää kymmeniä kertoja päivässä että voisin sille näyttää uudestaan sydämen ja verenkiertoelimistön tai luuston ja lihaksiston rakennetta. Tän viikonlopun jälkeen terveydenhuollon lainsäädäntö alkaa tuntua yksinkertaiselta verrattuna ihmisen fysiologiaan ja anatomiaan. Sitä mä vähän ihmettelin että kuumeen mittaamisesta oli saatu aikaiseksi oma lukunsa.

Neljän tunnin välein oon nappaillut niitä homeopaattisia pillereitä ja lukiessa hautonut hartioita lämmöllä, sellaisilla kertakäyttöisillä lämpöläpysköillä. Ulkona on myrsky nyt kolmatta päivää, puita kaatuilee ja joet tulvii, välillä tallustan alakertaan keittämään uuden kupillisen kahvia ja palaan yläkertaan patterin viereen istumaan, L kiroilee käsittämätöntä säätä – talvi alkoi kaksi kuukautta etuajassa. Aina jossakin välissä muistan jotakin mikä on jäänyt tekemättä, sen vastaamattoman sähköpostin, kirjoittamattoman kirjeen, hyväksymättömän uuden jäsenen... sitten se vaipuu taas jonnekin taustalle, fysiologian ja anatomian taakse. Katsotaan näitä sit joulukuussa... nyt käydään koulua ja nautitaan tästä vaiheesta. 





Iltaisin rentoudun laittamalla ruokaa ja parilla lasillisella keskimääräistä parempaa punkkua. M kertoo meille vitsejä ja me todetaan L:n kanssa että tällä saralla on vielä tekemistä... M:lla ei ole aavistustakaan siitä mitä vitsi tarkoittaa. Poikien pieruhuumori ylittää moninkertaisesti M:n "I'm gonna tell you a joke... We bought some food today, hahahaa..."

käytiin me eilen M:n kanssa kampaajallakin

...ja siellä sattui olemaan muotinäytös


apinat



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää