Siirry pääsisältöön

pienen pieni veturi...

Kello löi jo viisi... ja mä heräsin. Hiivin alakertaan ja matkalla raotin poikien huoneen ovea sen verran et ne tajuu voivansa tulla alas kun heräävät, sytytin kynttilän ja keitin kupin kahvia. L hiipii perässä kysymään et mitä mä puuhaan, pyöritteli hetken silmiään ja paineli takaisin nukkumaan. Ihana L, tuntuu hyvältä kun joku huolehtii.

Viimeinen viikko ennen kun mun, siis mun koulu alkaa. Mua huimaa ja pelottaa ja jännittää. Mietin et pitääkö mulla olla mitä välineitä? Omat vaatteet vai heti ”scrubs”? Koska pitää tilata stetoskooppi? Mistä ja minkälainen? Saako pinkin? Mitä jos ne haluu multa jatkuvasti satasivuisia esseitä? Missä välissä mä ne kirjoitan? Ilmeisesti näin aamuviideltä bloggaamisen sijaan... tai päivällä ja lapset saa seuraavat kuukaudet katsoa rajattoman määrän telkkaria ja syödä karkkia. ”It’s all in the anticipation...” sit kun siinä pyörässä on jo mukana ei ehdi pelätä ja miettiä turhia, nyt vielä ehtii – viikon. Silti olen aivan innoissani.


Toimintaterapiat on keskiviikon sijasta tänään... O:lla kasilta, M:lla ysiltä ja sit taas iltapäivällä normit maanantaiterapiat. O:n fyssari ja K:n toimintaterapia. Edessä klinikkaa ja ajamista... klinikalle, kotiin, klinikalle, kotiin. Välissä pitää tulla kotiin viemään M koulubussille. M:llä on koulussa tänään vaaleanpunainen päivä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...