Kello löi jo
viisi... ja mä heräsin. Hiivin alakertaan ja matkalla raotin poikien huoneen
ovea sen verran et ne tajuu voivansa tulla alas kun heräävät, sytytin kynttilän
ja keitin kupin kahvia. L hiipii perässä kysymään et mitä mä puuhaan,
pyöritteli hetken silmiään ja paineli takaisin nukkumaan. Ihana L, tuntuu
hyvältä kun joku huolehtii.
Viimeinen viikko
ennen kun mun, siis mun koulu alkaa. Mua huimaa ja pelottaa ja jännittää.
Mietin et pitääkö mulla olla mitä välineitä? Omat vaatteet vai heti ”scrubs”?
Koska pitää tilata stetoskooppi? Mistä ja minkälainen? Saako pinkin? Mitä jos
ne haluu multa jatkuvasti satasivuisia esseitä? Missä välissä mä ne kirjoitan?
Ilmeisesti näin aamuviideltä bloggaamisen sijaan... tai päivällä ja lapset saa
seuraavat kuukaudet katsoa rajattoman määrän telkkaria ja syödä karkkia. ”It’s
all in the anticipation...” sit kun siinä pyörässä on jo mukana ei ehdi pelätä
ja miettiä turhia, nyt vielä ehtii – viikon. Silti olen aivan innoissani.
Toimintaterapiat
on keskiviikon sijasta tänään... O:lla kasilta, M:lla ysiltä ja sit taas
iltapäivällä normit maanantaiterapiat. O:n fyssari ja K:n toimintaterapia.
Edessä klinikkaa ja ajamista... klinikalle, kotiin, klinikalle, kotiin. Välissä
pitää tulla kotiin viemään M koulubussille. M:llä on koulussa tänään
vaaleanpunainen päivä.
Kommentit
Lähetä kommentti