Siirry pääsisältöön

lupaus tilanteen tasaantumisesta

sumuiset syyskuun aamut on ihania, ne vaan on - oikeesti

Asiat järjestyy ja kalenteri alkaa taas näyttämään järjelliseltä niitten viimeistenkin epävarmojen terapioitten pudotessa sellaisiin kohtiin että niissä käyminen on myös käytännössä mahdollista. Meidän terapiapäivät on jatkossa maanantait ja keskiviikot, tiistain syömisryhmää en edes jaksa laskea. Kesän klinikkalaukasta siirrytään kouluvuoden aikaiseen rauhaan, kolmella lapsella seitsemän terapiaa viikossa, siis yhteensä ja nekin sijoitettu tasan ekaa kertaa niin järjellisesti ettei mun tartte ajaa edestakaisin jatkuvasti.  


kaikki muuto oli ilmeisesti koulussa kun Klinikan aulassa oli tyhjää

tänään puistossa... 


Koulukuljetuksistakin soitettiin ja huomisesta alkaen bussi hakee prinsessan kouluun. Kotiin se tulee edelleen limusiinilla omaksi suureksi pettymyksekseen.

Klinikalta lähdin tänään paperinipun kanssa, tavoitteena perjantaina vakuuttaa erityisopetus siitä että se ihan oikeesti on meidän K:lle se ainoa järjellinen vaihtoehto. Terapeutin neuvo oli huolehtia että poika olis väsynyt, kärttyinen ja nauttinut aamiaiseksi tarpeettoman määrän sokeria – ihan vaan jotta ei jää epäselväksi. 




Vielä viimeiset kaavakkeet tässä syyskuun alun kaavakesavotassa... Josko kohta voisin jo huokaista ja hengähtää ennen siirtymistä seuraaviin asioihin. 


Maanantaina vois alkaa miettimään sitä tissilääkärin jälkitarkastusta, omia hepatiittirokotuksia, kampaajaa ja muuta oman navan ympärillä pyörivää. Kahdeksantoista päivää seuraavaan maailmanmullistukseen. Kahdeksantoista päivää siihen että mä lähden kouluun ja L pyörittää lasten elämää arkisin puoliviidestä eteenpäin. Se on iso mullistus se. 

arki-iltaisin pärjätään "Pirkka-Spar-Rainbow" -punkulla




Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut4. syyskuuta 2013 klo 22.18

    taitaa olla miehelle suurin mullistus ;)
    Veikkaan, että te muut hanskaatte tilanteen ihan kunnialla!

    Kiinnostava ja hengästyttävä syksy teillä edessä, joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi6. syyskuuta 2013 klo 9.36

    Mitä menetkään opiskelemaan? Valmistutko johonkin ammattiin siitä?

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. syyskuuta 2013 klo 21.29

      Meen opiskelemaan Certified Nurse Assistant tutkintoa eli käytännössä kai apuhoitaja tai mikä nyt olis vastaava suomenkielinen nimike :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää