Siirry pääsisältöön

painoindeksejä, kiloja ja koululaisia

Jossakin vaiheessa tänään tajusin että blogihan täytti vuoden jo viikkoja sitten... onnea siis mulle vaan!

O:n eka oikea koulupäivä meni odotusten mukaisesti, eli totaalisen loistavasti. Aamusta se oli jo menossa, puki päälle nappas kengät, adetakin ja repun, ja ilmoitti sopineensa L:n kanssa et L vie sen. Sopihan se, L:n kanssa ne sit lähti ja mä hain puoliltapäivin meidän koululaisen.

koululainen...


K oli kuin orpo piru veljen ollessa koulussa ja kun siskokin lähti bussilla matkaan. Se ei osannut leikkiä edes puistossa. Ei edes mun kanssa. Lopulta lykkäsin sen autoon ja parkkeerattiin O:n koulun eteen odottelemaan. K leikki iPadillä ja mä neuloin pipoani.

...ja toinen - koululainen



Fiksumpi olis kärrännyt O:n kotiin päikkäreille. Tottakai se oli väsynyt oltuaan ekaa kertaa elämässään koulussa useamman tunnin. Mä nyt en kuitenkaan ollut niin fiksu ja kärräsin sen ensin kahville lounaalle Kummitäti T:n, Taideopen ja Puutarhurin kanssa. Siinä se nuokkui pöydässä ja söi muffinsiaan.

Mä oon niin onnellinen et M viihtyy koulussa. Ei se mitään siellä syö, mutta sama se... sillä on kivaa. Se oli saanut ekan kaverinkin. B istuu sen vieressä luokassa, Rva Junan luokassa. B on tavis. Mä olen onnellinen. Limusiinikyytikin kelpas tiistaita paremmin, kuski kun oli laittanut telkan päälle ja matkustajat katseli telkkaria.

me nähtiin heinäsirkka kun M:n limusiinia odotellessa



K:lla on huomenna koulupiirin testit. Me valmistaudutaan toden teolla... Luin kaupassa tuoteselosteita puolisentuntia, jotta löysin ne joissa oli eniten glukoosifruktoosisiiappia, lisäaineita ja väriaineita. Sen lisäksi jannu saa tänään valvoa ja riehua mielensä mukaan ja huomennahan me herätään aikaisin. Yö nukutaan poikkeuksellisesti ilman melatoniinia. Ajattelin tarjoilla testitiimille miehen parhaimmillaan... ihan hopeatarjottimella. Sinänsä tää on mielenkiintoinen testi, K:han ei ole koskaan saanut atsovärejä tai glukoosifruktoosisiirappia ja jos tutkimukset ja/tai väittämät pitää paikkansa kiipeilee toi pikkuapina kohta pitkin seiniä...

K:n iltapala ja aamiainen

Kummitäti T tarjos meille erikoisherkun...

...posti toi K:lle uudet kengät

päivän asu... huivi - Nordstrom, tunika ja legginsit - Eileen Fisher

Viimeiseen kuvaan liittyen. En postaa itsestäni alastonkuvaa. Ei siksi ettei olis pokkaa tai etten kehtais - ihan varmasti kehtaisin ja pokkakin pitäis. Miksi ei olen ihan tyytyväinen itseeni ja sinut oman vartaloni kanssa... M sanoo että mulla on maailman isoin takapuoli. Ehkä ei kuitenkaan, vaikka onhan se muhkea. En postaa tätä siksi että aiheesta oli viiden kanssa keskustelua. Postaan tän ehkä herättääkseni ajatuksia. En kaipaa keskustelua, mutta taas kerran - edes sivulauseessa tai kirjoituksen lopussa - kannustaaseni ihmisiä hyväksymään itsensä ilman numeroita, ilman vertailua. Tässä kuvassa - tänään - painoa on 84,5kg, pituutta 170cm. Sen kuvan tunikan koko one medium, eikä sitä ole ostettu ns. isojen tyttöjen liikkeestä. Reilu viikko takaperin kerroin M:n syömisterapeutille oman painoni, se ei meinannut uskoa... kenenkään ei tarvitse - ehdoin tahdoin - hyväksyä omaa ylipainoaan. Itsestään on hyvä ja tärkeää pitää huolta, mun pitäis pitää itsestäni parempaa huolta, ihan varmasti pitäis ja senkin aika tulee. Elämä ei kuitenkaan ole pelkkiä numeroita ja painoindeksejä. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...