Siirry pääsisältöön

vähän väsyneitä kuvia viikonlopusta

Kuvia tältä viikonlopulta... makaronilaatikko ja omenapiirakka odottaa tekijäänsä

lauantaina laajennettiin lasten ravintolaelämyksi All Americanista aasialaiseen lounastamalla L:n ja mun lempparissa. P.F. Chang's on iso ketju ja kaukana autenttisesta kiinalaisesta, mutta se nyt vaan on aika hyvää... 


jättirapuja, saksanpähkinöitä ja melonia
L:n kampasimpukat

...ja lauman hunajakana


mä kävin kampaajalla pitkästä aikaa... kampaamokoulu oli hauska kokemus ja meen varmasti uudestaankin... vähän absurdilta ja korniltakin tuntui ne irtopäät joita oppilaat kantoi kainalossaan.  

apinat sai lisää Legoja ja M rakensi talon - ihan itse

eilwn illalla mulla oli kasapäin ystäviä kylässä ja Noonday korukutsut... itse tilasin itselleni tän... Jos olisin ajatellut olisin ottanut kuvia B:n upeasta esillepanosta, mutta aivot oli selkeesti narikassa ja saatte siis tietokoneen ruudulta nappastun kuvan omasta tilauksesta.



jannujen aamujuoma on nykyään vihreä - kirjaimellisesti

mun mieletä se maistuu kummalliselle, ei pahalle mutta kummalliselle... ilmiselvästi oon ennakkoluuloinen


M lähdössä kirkkoon

aamukasteinen hämähäkinseitti

M:n pyhäkoululuokka 

lapset sai tänään pyhiksestä T-paidat


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi15. syyskuuta 2013 klo 22.00

    Onnittelut, että saat tuon viherjuoman jannujen suuhun! Superterveellistä!

    Meilläkin juodaan viherpirtelöitä (tehdään Vitamixillä) ja käytetään just mm chlorellaa ja spirulinaa. Aina ei ole kaikkia juomia kyllä helppo markkinoida pojille.Mutta onneksi yhtä sun toista terveellistä menee alas. :)

    Hieno legotalo!

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa16. syyskuuta 2013 klo 5.32

      Oon Anna itsekin ällikällä lyöty. Ne itse halus sitä kaupasta ja tykkää siitä just siks et se on vihreetä mehua ;) M:han ei tohon koskis kepilläkään :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää