Siirry pääsisältöön

vähän väsyneitä kuvia viikonlopusta

Kuvia tältä viikonlopulta... makaronilaatikko ja omenapiirakka odottaa tekijäänsä

lauantaina laajennettiin lasten ravintolaelämyksi All Americanista aasialaiseen lounastamalla L:n ja mun lempparissa. P.F. Chang's on iso ketju ja kaukana autenttisesta kiinalaisesta, mutta se nyt vaan on aika hyvää... 


jättirapuja, saksanpähkinöitä ja melonia
L:n kampasimpukat

...ja lauman hunajakana


mä kävin kampaajalla pitkästä aikaa... kampaamokoulu oli hauska kokemus ja meen varmasti uudestaankin... vähän absurdilta ja korniltakin tuntui ne irtopäät joita oppilaat kantoi kainalossaan.  

apinat sai lisää Legoja ja M rakensi talon - ihan itse

eilwn illalla mulla oli kasapäin ystäviä kylässä ja Noonday korukutsut... itse tilasin itselleni tän... Jos olisin ajatellut olisin ottanut kuvia B:n upeasta esillepanosta, mutta aivot oli selkeesti narikassa ja saatte siis tietokoneen ruudulta nappastun kuvan omasta tilauksesta.



jannujen aamujuoma on nykyään vihreä - kirjaimellisesti

mun mieletä se maistuu kummalliselle, ei pahalle mutta kummalliselle... ilmiselvästi oon ennakkoluuloinen


M lähdössä kirkkoon

aamukasteinen hämähäkinseitti

M:n pyhäkoululuokka 

lapset sai tänään pyhiksestä T-paidat


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi15. syyskuuta 2013 klo 22.00

    Onnittelut, että saat tuon viherjuoman jannujen suuhun! Superterveellistä!

    Meilläkin juodaan viherpirtelöitä (tehdään Vitamixillä) ja käytetään just mm chlorellaa ja spirulinaa. Aina ei ole kaikkia juomia kyllä helppo markkinoida pojille.Mutta onneksi yhtä sun toista terveellistä menee alas. :)

    Hieno legotalo!

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa16. syyskuuta 2013 klo 5.32

      Oon Anna itsekin ällikällä lyöty. Ne itse halus sitä kaupasta ja tykkää siitä just siks et se on vihreetä mehua ;) M:han ei tohon koskis kepilläkään :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää