Siirry pääsisältöön

koulusta ja ompelusta


Ompelukoneesta katkesi se viimeinenkin neula, kolttu jäi kesken ja täytyy ostaa lisää neuloja huomenna. Ärsyttävää on että se katkes just tietenkin sillä viimeisellä vähän isommalla pätkällä ja se hamonen on siis melkein, melkein valmis... Opittuja asioita, jotka on ehkä hyvä jakaa muitten vähän vähemmän kokeneitten ompelijattarien kanssa: 
  1. Vuorisilkin ompeleminen ON haasteellista, jousuin alistumaan ja harsimaan vastoin periaatteitani.
  2. Jos pikän alushameen hameen tekee suorakaiteesta, kannattaa tehdä halkio - helpompi kävellä. 
  3. Sen halkion tekeminen ON helpompaa jos se on suunniteltua kuin sen tekeminen jälkikäteen.
  4. Antauduin ja rypytin ne kaksi eripaksuista tylliä rypytyslangalla - taas vastoin periaatteita.


Kymmenen metriä mustaa tylliä olkkarissa

Kymmenen metriä tylliä ompelukoneessa


L ei koskaan käy missään, se ei oikeesti koskaan, koskaan, koskaan käy missään ja tulee töistä suoraan kotiin eikä ulkoile kavereitten kanssa viikonloippuisin. En siis tohdi valittaa... kuitenkin uskomaton sattuma on se, että just sinä iltana kun sillä on se yllättävä iltameno mä olen K-U-O-L-E-M-A-N väsynyt ja odottanut iltapäiväkolmesta että se tulis kotiin ja hoitais apinalauman sänkyyn... Tekstari tulee vähän ennen viittä ja toinen tekstari ennen kuutta... Mä oikeesti toivon että sillä on kivaa – ilman yhtään katkeruutta tai vinoa ajatusta  – eikä tälle kai ole olemassa parempia tai huonompia iltoja, tänään vaan olisin suonut että joku olis pitänyt musta huolta... tirautan kaksi kyyneltä, kokoan itseni ja ajattelen että se on jo Suomessa matkalla... puoliseiskalta pojat on sängyissään ja M yllättävän yhteistyökykyisenä siivoaa mun kanssa. Otan oluen ja istahdan.

***

Koulupiiri päätti eilen, että koulualueiden rajoja muutetaan ja M:n ensi syksyn koulu tulee todennäköisesti ihan virallisestikin olemaan se johon halusimme tytön siirtää. Meidän asukasyhdistyksen nettisaitille oli kopioitu rehtorin kirje, jossa luvattiin jatkuvaa päivitystä ja päivittelyä asian suhteen. Laitoin sähköpostia sen liian ison koulun rehtorin assarille tai koulusihteerille tai ”jollekin” sopivantuntuiselle henkilölle ja pyysin että voisin saada nämä sähköpostit... Sain kuivakkaan vastauksen jossa mulle kerrottiin että tämä koskee vain koulun tämänhetkisten oppilaiden vanhempia. Vastaan ja kysyn, tarkoittaako hän TODELLA sitä ettei tämä koulualueiden muutos koske minun perhettäni. Kymmenen minuuttia myöhemmin saan anteeksipyynnön koulun rehtorilta ja sen jälkeen olen saanut kolme sähköpostiviestiä tästä koulualueiden muutosprosessista. Joskus kannattaa älähtää.

***

Pelaan muutaman erän Junior Labyrinttiä M:n kanssa, olen höveli ja tarjoilen sille tikkarin... vähän yli seiska sekin on sängyssä, taidan kohta hiipiä perässä.




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää