Siirry pääsisältöön

rotanmyrkkyä


Tää on nyt asia joka häiritsee mua enkä edes tiedä miksi, mutta se tosiasia että lääke jota mä syön on yleisesti käytössä oleva rotanmyrkky on mulle vaan melkoinen downer... Tungen siis elimistööni päivittäin myrkkyä ja vielä tietoisesti! Eipä ne muutkaan lääkkeet kai nyt varsinaisesti mitään luomuherkkuja ole, mutta, mutta... oikeesti, rotanmyrkkyä – joo, pieniä annoksia mutta silti... rotanmyrkkyä. Huomenna taas hyytymättömyysklinikalle hyytymättä toivottavasti... jonottamaan muitten vanhusten kanssa ja tarkistuttamaan etten syö liikaa tai liian vähän, rotanmyrkkyä.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi25. tammikuuta 2013 klo 7.19

    Vähän myöhään tulee kommentti, muttakun olen vasta täällä asti :) Jokin aika sitten googletin autismia - en todellakaan enää muista miksi, ja jäin koukkuun näihin blogeihisi. Luulen ja toivon, että joku autisti tai hänen vanhempansa jossain kiittää sinua vielä siitä, että kerrot myös "ammattilaisille" mitä elämä autismin kanssa oikeasti teillä on. Eihän sitä voi suoraan muille siirtää, muttei tämä pahaakaan tee.

    Asiaan, eli rotanmyrkkyyn. Vaikka saattaa olla jo myöhäistä (minä EN etuile ja lue uudempia tekstejä ennen kuin vanhat on läpikäyty), halusin tsempata. Mulla tulppa oli pohkeessa, nilkkavamman ynnä reippaiden riskitekijöiden ynnä piskuisen hoitoerheen johdosta tosin, ja selvisin suurinpiirtein vuodella rotanmyrkkyä. 10-15 mg päivässä, ei väsyttänyt mutta närästi, koko ajan, järkyttävästi. En voinut syödä valmisruokia ensinkään - poikkeuksena pinaattikeitto ja maksalaatikko, alkoholia, no väkisin, kärsien. Ikää oli hiukan reilu kolmekymmentä notta on maailmassa ainakin yksi rollariton verenohentaja, jopa sua nuorempi. Hälläväliä jos on Suomessa :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa27. tammikuuta 2013 klo 14.48

      Koskaan ei ole liian myöhäistä kommentoida! Kiitos! Mulla on sama metodi... alusta loppuun, hyppimättä :)

      Mulla tuomiona on elinkautinen, mutta voispa ne ongelmat olla isompiakin. Ei oo syöpää tai sydänsairautta ja tää vika kuitenkin pysyy lääkityksellä hallinnassa. Mä rupesin tota närästystä miettimään et johtuiskohan munkin vatsavaivat marevanista? Täytyypä jutella lääkärille... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää