harrastuksia

Uus päivä, uus yritys... etukäteen kyllä jo hirvittää lähteä ton kaksikon kanssa lääkäriin taas odottelemaan – siis mun lääkäriin, ei niitten... Niitten lääkäri oliskin ihan jees, niissä on totuttu lapsiin, ne on suunniteltu lapsille ja siellä on niille tekemistä. Mun lääkäreissä on vaan väsyneitä vanhuksia ja tylsiä odotustiloja ja lääkäri joka tulee sitten kun siltä tuntuu – tai siis sillä on enemmän asiakkaita kuin aikaa ja kaikille se silti antaa sen ajan minkä kukin tarvitsee...

L on ihana mies. Se kysyi oonko mä kondiksessa ja voiko mut jättää tänne näitten kanssa. Se kysyi haluanko lähteä johinkin ihan vaan yksin. Haluan, en vaan tiedä koska ja mihin ja mitä siellä tekisin... lukisin kirjaa, söisin hyvin, surffaisin, kiertelisin kaupoissa, nukkuisin... Reilu vuosi sitten olin viikonlopun yksin San Franciscossa, se oli oikeesti ihanaa. Se sanoi TAAS että pitäis vähän hellittää, laskea standardeja, yrittää vähän vähemmän. Kasvaa ne kuulemma vähemmälläkin, kai ne kasvaa ja traumansa ne saa kuitenkin.

M ei taaskaan halunnut lähteä kouluun, sanoi olevansa väsynyt ja kipeä. Ilkeä mutsi tyrkkäs bussiin ja vilkutti iloisesti. Illalla se meni salaa, siis oikeesti ilman lupaa tai vastoin sovittua meidän sänkyyn, löydettiin se sieltä nukkumasta ja kannettiin takaisin omaansa. Se ON väsynyt ja kalpea ja laiha. Sen vaatteet putoo pois päältä, se on laiha, se ei syö.

***

Useimmilla meistä on joku asia jonka voi laskea harrastukseksi. Joku joogaa, toinen rakentelee jotakin, kolmas – minä – neuloo, neljäs harrastaa yhdistystoimintaa, viides pelaa jalkapalloa, kuudes... got the point? L harrastaa autoja. Ei silleen perinteisesti että ostais jonkun romun ja laittais sitä sitten meidän autotallissa. L ostaa itselleen auton kahdesti vuodessa ja aina kun se tuo uuden auton kotiin se selittää että tätä hän pitää nyt ainakin kolme vuotta ja sitten... mä tiedän aina koska se alkaa. Ensin se rupee vaivihkaa selittämään mikä nykyisessä on vikana – liian pieni, liian iso, liian turvaton, on katto, ei oo kattoa, liian hidas, huonot jarrut, väärä tuntuma, heikko väri... sit se kertoo mulle ettei se missään nimessä ole kuitenkaan just nyt vaihtamassa autoa ja istuu kuitenkin koneella ja surffailee autokaupoissa. Sit se tulee töistä ja kertoo käyneensä koeajamassa. Sit se tulee töistä ja kertoo ajaneensa kaverin autoa. Sit se sanoo ettei kuitenkaan kannata tehdä mitään. Sit se soittaa ovikella ja esittelee uuden hankintansa ja kertoo sivulauseessa ettei se käyttänyt yhtään rahaa siihen. Eilen meille muutti BMW 328i, oli kuulemma sellainen diili ettei vaan voinut olla ottamatta...

***

Mä luulen että mä olisin onnellisempi tai siis jaksavampi jos sillä että saisin että saisin pariksi päiväksi jonkun katsemaan noita kahdeksasta neljään ja pääsisin itse kampaajalle ja lounaalle ja kahville ystävän kanssa... niin mä luulen.