lapsiin uupuneen ihmisen totuus

Jotain meidän perheen rytmistä kertonee se että mä nukuin tänään ja L nousi, ja kuitenkin meillä on aamiainen – kurpitsapannarit kermavaahdolla – syöty ja pöytäkin korjattu ja lapset leikkineet yläkerrassa sen aamiaisen jälkeen jo hyvän aikaa ja kello on................................ 8:20

Kirkossa on tänään lapsille joku kurpitsajuttu. M odottaa innolla, mä odotan että pääsen istumaan  tunniksi ilman lapsia  ja kuuntelemaan Pastor Benin ajatuksia, ja L odottaa että se pääsee nukkumaan. Koira taitaa odottaa että joku ehtis ja jaksais lenkille sen kanssa. 

***

Ja ristiriitaisin tuntein uupuneen ihmisen TOTUUS...

***

Tää apinalauma ajaa mut hulluuteen ja tosiasiassa mä odotan puhtaan kauhun vallassa alkavaa viikkoa kun M ei ola koulussa maanantaina eikä tiistaina eikä keskiviikkona... Tiistaiaamuna meille tulee lastenhoitaja O:n fysioterapiaevaluaation takia ja m se on mun elämänlankani, mä pääsen ulos tästä talosta neljäksi tunniksi vain yhden lapsen kanssa. Se eilisten synttäreitten jälkeinen päivä uuvutti meidät vanhemmat totaalisesti ja mun korvat soi vieläkin.

Mä en ymmärrä äitejä jotka sokerireunoin jaksaa hehkuttaa omaa äitiyttään ja kuinka ihanaa ja palkitsevaa on saada vaan hoitaa lapsia tai ehkä mä ymmärtäisin jos mun lapset olis toisenlaisia, ehkä jollakin on oikeasti kullannuppuja, toinen toistaan ihanampia... Onko sellaisia?

Mun lapset on kuitenkin aika tai ihan hirveitä ja aika usein. M:n kanssa oleminen on sekä fyysisesti että henkisesti raskasta. K:sta ei koskaan tiedä mitä se keksii... eilen siellä synttäreillä siellä pomppulinna paratiisissa se veti isompien perässä vailla pelkoa ja kaikki vanhemmat vaan kysyi et kuuluuko se peloton pieni poika meille – joo kuuluu... tänään se taas kerran hyppäs sieltä kerrossängyn yläsängystä kovalle lattialle... jätkältä puuttuu vaarantaju kokonaan, omaksi onnekseen se on fyysinen ja ketterä, mutta palapelit se heittää lattialle kun ei jaksa keskittyä niihin ja piirtäminen menee aina sotkemiseksi... Nyt se juoksee M:n kanssa pitkin yläkertaa sellaisen korkean, kimeän kiljunnan säestämänä. O, se mun mussukka paksu ja pehmeä... pelkäs aivan hysteerisesti siellä eilisillä synttäreillä ja lopulta suostui ensin vauvaosastolle leikkimään, joss sen päihitti motorisesti 18kk vanha tyttö ja se oli suunnilleen samalla tasolla 13kk vanhan tytön kanssa... mun O 28kk. Mun O keittää mulle keittiössään pipareita ja tarjoilee ne lautaselta, se sanoo M:lle autossa kun toinen ulisee ”STOP”, se jakaa pusuja ja hellyyttä... mutta se jos joku osaa kitistä ja vinkua.

Kaikki, siis kaikki, kaikki, kaikki lelut oli kaivettu kaapista ja vaatehuoneesta ja siroteltu pitkin yläkertaa... O oli onnistunut avaamaan lukon. Olis pitänyt ottaa kuva, en ottanut. Hyvä tovi noilla meni siivotessa ja mulla järjestäessä kaikki takaisin omiin laatikoihinsa ja lukitessa ne takaisin sinne kaappiin. Tänään meillä saa leikkiä Duploilla ja autoilla... josko siitä jopa saattais syntyä jotakin leikiksikin kutsuttavaa eikä pelkkää sotkemista sotkemisen vuoksi. Huomenna voidaan sit katsoa leikittäiskö keittiöllä vai nukkekodilla vai edelleen Duploilla. Kirjoja meillä ei enää lueta ilman lupaa, mä olen kyllästynyt heittämään revittyjä kirjoja roskikseen – mä heitän ne roskikseen kun en enää jaksa teipata – ja näinpä kirjatkin on lukkojen takana. Karua. Meidän lapsilla ON ikkunat metsäänpäin ja liian vähän leluja... pattereista en tiedä.

Mä haluan olla läsnä mun lasten elämässä. Enhän mä tätä muuten tekiskään. Mä en halua olla se äiti joknka lapset kasvattaa lastenhoitaja kun se tekee 60 tuntista työviikkoaan ja on 60% työajastaan työmatkoilla. Mä haluan olla läsnä, mutta silloin kun koulu on peruutettu ja edessä on vielä monta päivää ihan vaan yhdessä mä löydän itseni jostakin selviytymismoodista ja huomaan laskevani tunteja iltaan ja hiljaisuuteen... me valittiin tänään jopa se myöhäisempi jumalanpalvelus koska kun kirkko alkaa 11:15 ja kestää tunnin ja sen jälkeen vähän kahvitellaan on kello helposti yksi ennen kuin ollaan kotona ja siitä on enää 5-6 tuntia nukkumaanmenoon...

A-P-U-A!!!!