Siirry pääsisältöön

L:n harrastuksesta


L luki mun kirjoituksen sen ”harrastuksesta”, myönsi totuuden ja ryhtyi mielipuuhaansa – statistiksi... se lähetti mulle sähköpostilla – tosta pöydän toiselta puolelta - erilaisia faktoja ja tässä siis niitä... On siis tärkeää että lukijat tietävät seuraavat asiat...
  • Olemme omistaneet - hmmmmm, rahoitusyhtiö tai pankki on omistanut 29 autoa, yhtään autoa ei olla omistettu ihan itse.
  • Jos lasketaan mukaan myös mun työsuhdeautot, on autoja ollut 39
  • Sinä aikana (10 vuotta) kun ollaan asuttu Yhdysvalloissa ja meillä on taloudessa ollut kaksi autoa, on autoja ollut yhteensä 18

Paljonko tähän lystiin L:n harrastukseen on täällä jenkeissä tähän mennessä palanut rahaa?
  • Autojen pääoma, korko ja arvonalennus 2002 -2012: Kuukausimaksut, käsiraha (vain kerran) $103478 eli $4311/vuosi/auto eli $11/paiva/auto
  • Huoltokulut: $6234 eli $623/vuosi eli $311.50/vuosi/auto
  • Rengaskulut: $727 eli $36.25/vuosi/auto

Pelkkää säästöä siis! (Tämä on tätä naisenlogiikalla säästämistä – ostin saappaat joiden alkuperäinen hinta oli tonnin kahdella sadalla ja säästin siis 800 - oikeesti en ostanut)

Suomessa asuessa meillä ehti siis olla 11 autoa vuosina, 1995-2002, ja niissä tehoa keskimäärin 88hv, ja keskimääräinen moottorin koko 1,7 litraa (pienin moottori 1,4 litraa ja suurin 2,2 litraa).

USA:ssa meillä on tähän mennessä ollut 18 autoa, vuosina 2002-2012, tehoja keskimäärin 214hv, ja moottorin keskimääräinen koko 2,7 litraa (pienin moottori 2,0 litraa ja suurin 4,0 litraa). 

Just nyt - huomenna voi olla toisin - meillä on kaksi autoa... Ford F150 XLT Ecoboost Supercrew  ja se uusivanha Bemu. Mä myönnän, olin Suomessa vuosia autoalalla ja oon aika autoistunut itsekin... autot ei oo vaan erivärisiä. 

Mä ja L:n Bemu


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää