potalla

Tänä aamuna tuntuu – tai no viimeaikoina – siltä että mihin vaan tämä äiti katseensa kääntää siellä palavana keskustelunaiheena on lapsen kuivaksi opettaminen... Tietysti jos lukis Kauppalehteä tai paikallista sanomalehteä ei tätä ilmiötä varmaan olis mutta kun tulee lueskeltua blogeja ja naamista ja...

Tässä on taas yksi niistä asioista joissa iso meri tekee ison eron. Tuntuu että Euroopassa – siis ei vain Suomessa vaan oikeasti Euroopassa – on tärkeää opettaa lapsi kuivaksi mahdollisimman varhain. Se on yksi niistä hyvän äitiyden mittareista, ison stressin aihe ja melkoinen kilpailu. Pottailu aloitetaan varhain, monesti heti kun lapsi osaa istua sitä aloitetaan istuttamaan myös potalla ja menestyksekkäimmät ovat opettaneet lapsensa kuiviksi yksvuotispäivän tuntumassa. Kun lähestytään kahta ikävuotta eikä lapsi edelleenkään ole ”kuiva” on jo syytä suureen huoleen.

Mä olen laiska tai ehkä käytännöllinen ja varmasti vähän kateellinenkin... Kun odotin poikia ja seurasin tätä keskustelua olin lähes epätoivoinen koska siinä vaiheessa mulla oli tytär joka ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa asiaa kohtaan ja kaikki yritykset kaatuivat, yksi toisensa jälkeen ja lopulta päätettiin että olkoot vaipossa vaikka kouluun asti... oikeasti meillä yritettiin palkitsemista, kannustamista, lahjontaa, kiristystä, kotialastomuutta... you name it - tyttö ei vaan oppinut... se täytti kaksi ja kaksi-ja-puoli ja kolme ja... se ei vaan oppinut. Yhtenä päivänä toukokuussa 3v 1kk ja jotakin se sanoi ettei se enää tarvitse vaippaa. Sen jälkeen se oli päiväkuiva ja kolme päivää myöhemmin myös yökuiva. Vahinkoja sattuu silloin jos se on kovassa kuumeessa ja joskus harvoin siksi ettei se voi mennä vessaan julkisilla paikoilla. Me ihan varmasti oltais päästy samaan lopputulokseen ilman sitä valtavaa työtä ja eforttiakin.

Sillon päätin että poikien kanssa teen toisin, aloitetaan heti ja ne varmasti oppii ja äkkiä. Tilanne kaatui omaan mahdottomuuteensa. Niitä on kaksi ja kun yksi istahti, toinen karkasi ja lopulta pakkasin potat kaappiin. Kun pojat täytti kaksi kaivoin ne esiin ja siitä asti ne on olleet esissä... 4kk ja 14 päivää. Niissä on keitetty soppaa ja säilytetty autoja ja niillä on istuttu katsomassa telkkaria, siihen se sitten on jäänytkin. Olenko huolissani? En. Olenko stressaantunut? En.

Sen ison meren tällä puolen näistä potta-asioista ei edes puhuta ennen sitä kaksvuotispäivää. Kaksvuotistarkastuksessa lääkäri kysyi ollaanko kokeiltu ja kun sanoin että ei se totes että näin hän arvelikin, ehtiihän sitä. Tyttöjen oletetaan täällä oppivan kuiviksi kolmeen vuoteen mennessä, poikien kolmeen ja puoleen. Harvat pojat on kuivia ennen kuin ne täyttää kolme. Potalla käynti aloitetaan siinä vaiheessa kun lapsi itse ilmaisee asiaan kiinnostuksensa, osaa ilmaista sanallisesti hätänsä, osaa pukea ja riisua... meillä näistä kriteereistä ei täyty vielä yksikään.  Kyllä ne oppii kun ovat valmiita... niin kauan kuin noi leikkii iloisesti vaippa polvissa ja kakat housussa ne ei ole valmiita.

Mikä niissä vaipoissa on sitten niin hankalaa? Kalliitahan ne on ja jos on hyvä ihminen ja kestoilee niin onhan siinä työtä. Mutta mun ei tarvitse miettiä missä on kaikki valtakunnan vessat ja varautua vahinkoihin kaupassa, puistossa, kylässä, kotona, autossa... musta se kuulostaa tosi hankalalle, se että aina voi sattua se vahinko, ihan missä tahansa ja koska vaan. Mä saisin siitä ihan armottoman stressin kun nyt mun ei tarvitse huolehtia muusta kuin siitä että meillä on pari vaippaa mukana matkassa.

Iso hatunnosto siis kaikille niille jotka jaksaa ja viitsii lapsensa kouluttaa kuiviksi, mä odotan että ne tekee sen itse.

Vaipat pissasta polvissa "työn" touhussa