Siirry pääsisältöön

vilkas


Maanantai aamupäivä kallistuu lopuilleen ja pojat nukkuvat riehuvat yläkerrassa – meidän quiet time on kaikkea muuta kuin quiet...

Aamusta leivoin leivän, jossakin välissä viikkasin ne pyykit, tiskikone on vielä tyhjentämättä. Kohta tulee M, syödään lounasta ja lähdetään puheterapiaan. Mä tykkään näistä harvoista arkiaamuista kun ei ole kiire. Illalla ravintolaan ystävien kanssa syömään hyvin ja juoruamaan vielä vähän paremmin.

Eilen taas mietittiin tuota meidän pyörremyrskyä... keväällä ne sanoi ettei vielä voi sanoa – katsotaan mihin suuntaan kallistuu... tuleeko siitä vilkas tavallinen poika vai alkaako vilkkaus häiritsemään muuta kehitystä... Kesän aikana tuntui siltä että se oli rauhoittumaan päin, mutta viimeiset viikot K ei ole oikeastaan keskittynyt edes syömään. Se on lähdössä ruokapöydästä ennen kuin muut on edes aloittaneet eikä se ole edes syönyt mitään, se ei vaan malta – ja meillä siis ei katsota telkkaria tai leikitä sillä aikaa kun syödään, ei oikeesti ole mitään kiirettä lähteä mihinkään... se ei jaksa piirtää tai tehdä palapelejä tai oikeastaan ees leikkiä se vaan riehuu ja hyppii ja juokse ja sinkoilee... Se kiusaa muita ja tönii ja kiljuu ja vaatii...  Se on varsinainen Ritva-Liisa Rasittava Lapsi. Meillä on niin paljon rauhallisempaa silloin kun se nukkuu tai on yläkerrassa arestissa ja nää kaksi muuta puuhailee keskenään.

Valmiina päivän seikkailuihin...
pellava"villa"takki - Eileen Fisher, mekko - Martin + Osa,
legginsit - halpa by Target

Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna15. lokakuuta 2012 klo 12.03

    Voihan vilkastus. Toivotaan, että lähestyvä kolme vuotta mittarissa helpottaa ikiliikkujan menoa. Olisko lähellä uimahallia, eiks se Phelpskin saanut purettua energiaansa altaassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa15. lokakuuta 2012 klo 18.43

      Kauhusta vapisten odotan sadetta ja sitä eiulkoiluilmaa... uimahallit toimii täällä vähän erilaisella periaatteella, eikä julkisia uimahalleja ole... aina pitää olla jäsen. Hyvä idea kyllä!

      Ihanaa kun kävit urakoimassa mulle paljon kommentteja, mä R-A-K-A-S-T-A-N kommentteja!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää