Siirry pääsisältöön

hiljaista, mä en ole tottunut tähän


Meillä on ihan järkyttävän hiljaista. Molemmat pojat nukkuu, siis ihan oikeesti nukkuu päiväunia ja mä juon kahvia ja syön keksiä – kohta on paketti tyhjä – ja mietin syntyjä syviä... Kahdelta olis mun hammaslääkäri, hammaspuhdistus ja tunnin rauha itselle. Neljäksi varasin M:lle lääkärin, saavat punnita sen ja ottaa verikokeet... selvitetään onko se oikeesti väsynyt vai onko ”väsynyt” M:n tapa ilmaista ettei se halua.

Musta tuntuu siltä kuin olisin törmännyt seinään. Kai mä tavallaan törmäsinkin... mulla ei ole aavistustakaan mihin tyrkkäsin farkkuni eilen ja aamulla lopulta luovutin ja vetäisin jalkaan legginsit. K:n heitin autoon pelkässä vaipassa ja vaatteet perässä, puettiin sit perillä. Ehkä munkin pitäis mennä päikkäreille. Ainakin otan kirjan - ystävän lähettämän - ja heittäydyn tohon sohvalle... Jos ette ole lukeneet, lukekaa ihmeessä Eve Hietamiehen "Yösyöttö"

M eilen L:n duunissa


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. R25. lokakuuta 2012 klo 13.28

    Vau! Osataanpa siellä jo hienosti kirjaimet. :)

    VastaaPoista
  2. Dawn26. lokakuuta 2012 klo 1.24

    Taitava tyttö! Joko muuten tuossa iässä käsi on vakiintunut, eli siis onko M vasenkätinen, vai vieläkö käytetään molempia käsiä? Ihan vaan havahduin tuota miettimään, etten olekaan yhtään seurannut, miten tuo meidän kohta-4-vee käsiään käyttelee. Suvussa on meillä vasureita useampikin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa26. lokakuuta 2012 klo 7.48

      Mun käsittääkseni tää on aika lapsikohtaista. M valitsi kätensä jo alle kaksvuotiaana ja on siis tiukasti vasuri. Toiset lapset vaihtelee vielä 6-vuotiaaksi saakka. Pojista veikkaisin K:ta oikeakätiseksi ja O:sta en ole varma.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää