Siirry pääsisältöön

osaathan kattaa pöydän ja ommella napin?


Muistatteko kun lapsena päiväkirja aloitettiin aina sanoin ”Tänään minä...”?

No, tänään minä yritin nukkua pitkään ja heräsin puolikahdeksalta, vaihdoin kuulumisia anopin kanssa – kuulostaa niin kotoisalta, mutta todellisuudessa tapahtuu ihan liian harvoin... vaikka se kotoista olikin. Kävin Koiran kanssa lenkillä, M:n kanssa kirkossa ja nyt tässä kirjoittelun lomassa laitan Karjalanpaistia uuniin. Jälkkäriksi lupasin lettuja. Koiran turkki pitäis vielä ajella ja ommella äänieriste poikien huoneen oveen ja pestä vähän pyykkiä...

Luin siitä samaisesta Kodin Kuvalehdestä – siis mistä nappasin sen idean eiliseen kirjoitukseen - kuinka ihan tavalliset taidot on katoamassa ja meinasin pudota sängystä päästessäni kohtaan jossa kerrottiin ettei ihmiset enää osaa lankata kenkiä, silittää, kattaa pöytää tai ommella nappia. Oonko mä oikeesti NÄIN patavanha vai onko tää lehtijuttu joku provo? Kyllä mä ainakin olin ajatellut lapsilleni nää taidot opettaa, tai siis 4 ja 2 ja 2 osaa JO kattaa pöydän... Ja osaan mä imuroida ja luututa ja siivotakin vaikka mua on siunattu miehellä joka tekee sen mulle. Mä ymmärrän ettei kaikki tykkää laittaa ruokaa tai neuloa tai leipoa tai ettei kaikki osaa tehdä nuotiota tai sytyttää tulta saunan kiukaan oesään tai tehdä hilloa tai omenasosetta, mutta kattaa pöytää tai silittää??? Omenasosekin on aika helppoa... omenoita ja sokeria ja loraus vettä pataan ja tulta alle... siitä se syntyy se omenasose.

Ne meinaa rakentaa lisäosia meidän kirkkoon ja ekaa kertaa mulle tuli sellainen tunne että tarkoituksena ei ole puhua Jumalasta vaan kerätä rahaa... toisaalta kun täällä kirkot on ihan omia yksityisiä yrityksiä vailla valtion tukea ja rahaa niin pitäähän ne rahat siihen lisärakennukseen tai laajennukseen jostakin saada... muuten menee kilpailuksi siitä kuka mahtuu kuuntelemaan mitä Jeesuksella on sanottavanaan... meidän kirkolla on nyt kaksi konttoria ja meidän – pääkonttorilla – on viikonlopussa kolme jumalanpalvelusta eikä kaikki silti meinaa mahtua mukaan.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää