Siirry pääsisältöön

lokakuun 1. kuvina (24 tuntia)

Sunnuntai-iltana peuhattiin faijan kanssa eikä ketään edes sattunut... 



...ja sit nuorimmat meni nukkumaan...


...ja me isommat ihmiset siirryttiin alakertaan pelaamaan korttia - ihanan paheellista... 


...ja lautapeliä - ei niin paheellista

"Miks muka pitää mennä nukkumaan... minäkö muka väsynyt..." 




Autuas sotku

Levolle lasken luojani, armias ole... - iltarukous

M ja Koira - turvana


Ihana rauha ja vähän sotkua - ei paljon

Pumpkin Bread ja muffareita

Aikuisten ruoka

Pikasiivouksen jälkeen


Add caption

Pelottaa enkä ainakaan nuku!



Täällä onneksi nukutaan...

Musiikkia lohduksi ja turvaksi - Samuli Edelman


Nurtsi on pakko kastella kun ei kerran sada, ihanaa että EI sada 



Päivällistä ja telkkaa


...ja jälkkäriä

Koira menossa pissalle...

...ja tulossa pissalta - huomaa äärimmäisen siisti työpöytä



Jäätä jalkaan

Yön ekat painajaiset - O


M herää ekan kerran... neljältä L hipsii takaisin M:n huoneesta

Jätkät herää

M herää







Ne kattaa pöytää aamiaista varten

Pumpkin Breadiä, luumuja ja omppumehua

kahvii vaan
O söi vähän, M ei mitään ja K paljon



Tänään meillä ohjelmassa...


Lämppärin edessä lämmittelemässä


Puolikas koulupäivä vaatii puolikkaat eväät








O seuraa ikkunasta

Mä kitken rikkaruohoja bussia odotellessa

Mitä ***ttiä... koulu alkaa 8:30 ja bussi ei edelleenkään ole tullut... 

Liikkeelle siis...



...kouluavustaja vie M:n luokkaan

...ja siinä se perhanan bussi nyt on... se ei enää tuukkaan 8:15 vaan 8:04, olis ollut kivaa jos joku olis kertonut... 


takas kotona

vaippojen vaihto - joo, niitä on aina KAKSI


uus kierros aamiaista

lattialla

Mun aamiainen - kaupungin paras maksamakkara löytyy Japanilaisesta ruokakaupasta... 

myös K tykkää maksamakkarasta

Lapsityövoimaa tyhjentämässä tiskikonetta




...ja ulkoiluttamassa Koiraa




Tomaatit kastelin ihan itse


Kyllä me leikittiinkin

Pesin sitten L:n kuulokkeetkin... koska se oppii etten mä tarkistele taskuja...
kuivausrumpuun en sit kuitenkaan viittinyt niitä enää laittaa...
Uus satsi koneeseen... pulsaattorikone on muuten ihan paras - oikeesti! 

Mä hyppäsin suihkuun...

...ja sillä aikaa ne leikki...




Näillä saadaan julkisivu esittelykelpoiseen kuntoon


Pojat "auttaa" viikkaamaan pyykkejä

Tähän pisteeseen päästiin vain...

...sulkemalla pojat M:n huoneeseen.

Kengät jalkaan ja...

...autoon

Bussi on myöhässä


Matkalla taas... vartti aikaa ehtiä hyytymättömyystyyppien luo







Seuraavaksi lounaalle










Meillä on TAAS kiire, nyt puheterapiaan...

Ai kuinka kivaa et täällä on muitakin

Ehdittiin, myöhästyminen maksaa ja paljon - oikeesti

M:n terapian aikana me leikittiin ja...

luettiin



Nokka kohti leikkideittiä


Ohi sen äskeisen sairaalan missä ne hyytymättömyystyypit tekee duunia... 


Poikien kummivanhempien talo

Menossa sisään...

...ja vähän myöhemmin lähdössä kotiin




Postilaatikolla...


...törmättiin L:ään, joka tuli samaan aikaan kotiin.


Tää on vissiin universaali ilmiö, siis että se koulureppu päätyy lattialle eikä naulakkoon... 

Nälkä ja väsy ja raivo



...eikä se M taaskaan mitään syönyt... O ei syönyt kanaa, K söi - taas. 

Vaatteetkin päätyi lattialle läjään...



Ilmassa raivoa


Eiks teillä saa hyppiä sohvilla vai? Ihan tyhmää! Meillä saa!!!!



TAAS tapellaan

Ja Koira sai jämät

O menee nukkumaan


...ja K kans


Kommentit

  1. Nää on tosi kivoja katsoa. Joten äänestän ehdottomasti kuvapäivien puolesta! Kiitos, kun jaksoit ja toivottavasti jaksat jatkossakin raportoida kuun ekan päivän! Hiki tulee kyllä katsellessa, mutta toisaalta on ihana huomata että muillakin sännätään paikasta toiseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatketaan siis! Kivaa se kuvaaminen on, niitten kuvien siivoamisessa valtavasti hommaa... Mulle riittää että niitä joku haluaa katsoa, siis motivaatioksi jatkaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...