Lasten
fysioterapeutti Ms Rachel on tosi mukava nuori nainen. Mutta se on myös aika
nuori – arvioisin vähän päälle kakskymppiä ja lapseton... Se ei siis mun
mielestä tee tyhjäksi kenenkään ammatillisia kredittejä ja luotan siis ihan
totaalisesti Ms Rachelin ammattitaitoon. MUTTA vähän näyttää siltä että meidän
sangen voimakastahtoinen kaksvee O on jotakin mitä Ms Rachel ei ennen ole
kohdannut. O ei heittäydy lattialle itkemään, se ei kilju ja huuda ja itke ja
potki ja raivoa kuten veljensä. O sanoo EI. Se sanoo sen kuuluvasti ja
painokkaasti, jopa uhmakkaasti kulmainsa alta... EI! – tai oikeastaan NOOOOOU!
Se ilmaisee selkeästi ettei sillä ole pienintäkään aikomusta toteuttaa kysyjän
pyyntöä ja ettei keskusteluvaraa ole. Pakkottamisesta seuraa spagetti... se ei
edelleenkään ulise ja kilju se vaan on veltto kuin keitetty makaroni... Ms
Rachelin pitää keksiä muita keinoja, seuraan mielenkiinnolla kuinka tässä käy.
Autossa Mosaicin edessä odottelemassa terapiassa olijoita... maanantaina 29.10. klo 13:15 |
Mä luulin tällä
lasten tautirintamalla – huom! Yrjö ja Pirjo ja Ripa ei ole lastentauti - aika paljon
jo nähneeni, mutta se että sitä kakkaa on ripuloivalla lapsella niin reilusti
että se sen seisoessa ja siinä kakatessa valuu vaipan yläreunan ylitse on
uutta... Mä olen kuin sotilas valmistautumassa taisteluun, kaikki
potentiaaliset lattioilleoksentajat on siirretty värittömään ruokaan...
tarjolla on makaronia, voileipäkeksejä, omenamehua, kanaa... toista aamua –
todennäköisemmin yötä – en halua kaapia tomaattikastiketta seiniltä.
Auts. Tsemppiä. Noi on kyllä ne vieraat, jotka ei vaan ikinä tuo mitään hyvää tullessaan. Voimia!!
VastaaPoistaVoi fyssariparkaa, voin kuvitella sen tunteen, kun toinen vaan totea, että EI! Miten te itse saatte Nounoun tekemään juttuja, joita ei halua tehdä? Uhkailu? Lahjonta? Kiristys? Uhkailu lahjonnan lopettamisesta?
Meillä enterorokko. Kuvittelin jo päässeeni selville vesille (ja olevani hyvä äiti jepjep;), kun pidin lapset eilen kotona (heillä oli viikonloppuna kuumetta) sen yhden kuumeettoman päivän. Tänään vein siis kasiksi tarhaan ja sieltä soitettiin jo ensimmäisen palaverin aikana ysin jälkeen, että pienimmällä on näppyjä. No, ei kun takas ja sain kuin sainkin lekurin jo 10.15, joka totesi, että suu- ja sorkkatauti täällä jyllää. Nyt poijjaat kotona ja päiväunilla. Neiti tarhassa ja menee mummon luokse yökylään. Toivon niin, että häneen ei tarttuisi, kun perjantaina on Halloweenjuhlat ja tänään saapui Nykin lähetyksessä Tähkäpään asukokonaisuus Sandyn alta pois. (neiti on seurannut uutisia kauhuissaan, kun lentokoneet ei lennä jne).
Mutta tsemppiä siis sinne taudin kouriin, toivottavasti menee nopeasti ohi ja pääsette taas syömään värejä!
sanna... anteeks kun kesti... Mä en vaan anna sille periksi, ei siihen muukaan auta. Toivottavasti teillä rokko jo helpottaa ja kuvista päätellen helpottaakin!
Poista