Siirry pääsisältöön

kiitos hyvää


Yöllä oli ollut sähkökatko ja niinpä kahvia joutui hetken odottelemaan... Ulkona sataa, sataa, sataa ja tuulee, tuulee, tuulee... Sisällä meidän ”pesässä” on onneksi lämmintä ja toistaiseksi ihan mukavaakin. Mistä johtuu että lapset on yleensä aamuisin parhaimmillaan? Silloinkin kun itse on vielä uninen ja silloin kun ne on heränneet liian aikaisin ja vähän kitisevät unisia silmiään... useimpina päivinä tää on päivän paras hetki. Onhan se aika makeeta kuunnella kun noi hoilaa tuolla olkkarissa vuoron perään ”Happy Birthday to you...” ja ”Twinkle, twinkle, little star...”

On pimeetä ja sataa, sataa, sataa...
Apinat aamiaisella
M:n aamiainen sen jälkeen kun se on "syöty"

Nopealla silmäyksellä muiden ihmisten elämä vaikuttaa helpolta tai ainakin helpommalta. 

Todellisuudessahan me nähdään useimpien muiden ihmisten elämästä vain se pieni siivu, se joka on tarkoitettu muitten nähtäväksi... hymyilevät kasvot, huoliteltu ulkoasu, itseleivottu leipä... harva tietää mikä siellä takana on piilossa. Läheisen sairaus? Uupumus? Väsymys? Valvotut yöt? Rahahuolet? Sitä tulee verrattua itseään muiden kiiltokuviin... pitäis lopettaa, pitäis muistaa että munkin elämä näyttää helposti varmaan aika paljon seesteisemmältä ulospäin ja toisaalta pitäis itse muistaa katsoa niitä kauniita ja seesteisiä kohtia. Miksi se muuten onkin niin vaikeeta antaa muitten nähdä ettei jaksa, että on väsynyt, että on ihan vaan ihminen... Miksi sitä kuvaa pitää puunata ja kiillottaa, käydä ”esiintymässä”? Miksei voi sanoa kun joku kysyy mitä kuuluu että on mulla joskus mennyt paremminkin? – Siksi että se toinen olettaa saavansa vastaukseksi sen kiitos hyvää.  On hämmentävää jos joku joskus vastaa toisin. 

Mitä sulle kuuluu? Noin niinku OIKEESTI?


Tunnisteet:

Kommentit

  1. v27. lokakuuta 2012 klo 15.04

    Ihan hyvää, mitä nyt flunssaa puskee ja sen takia korvissa tinnittaa, kurkku on tän päiväisen sade-jäätymis-eläintarhareissun jälkeen uudelleen arka ja käheä ja oon nukkunut pari viime yötä aika ohuesti. Reilun kahden vuoden univelasta erääntyy koko ajan eriä ja tuntuu, ettei sitä saa yhtään kiinni ja koko ajan vaan väsyttää.
    Lisäks tää ihmeellisyys täällä Briteissä olosta alkaa haihtua ja sitä alkaa, OIKEASTI, kaivata seuraa (vaikka nyt onkin taas ihania vieraita kotoa käymässä), enkä tiedä mistä sitä löytäisi. Vähän siis ahdistaa, hetkellisesti ei kuitenkaan raha tai työt, vaan tää elämä ja sen hetkittäinen hankaluus.

    Kaikkiaan kyllä OIKEASTI hyvää; flunssaa vaille tervettä, perheen puolesta eheää ja toimivaa ja omaa kaikessa-on-aina-valittamista-tendenssiä lukuunottamatta onnellista.

    Kiitos kysymästä, teidän kuulumiset suurinpiirtein tiedänkin jo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa2. marraskuuta 2012 klo 8.07

      Mä ihan oikeasti aion kirjoittaa sulle ihan oikean pitkän sepustuksen kun noi tunteet joita käyt läpi on tuttuja kymmenen vuoden takaa.

      Poista
  2. Nyyperi11. marraskuuta 2012 klo 14.29

    Mulle kuuluu periaatteessa sellaista tasaisen hyvää, mutta sitten kuitenkin vähän epävarmaa. Toisaalta huolestuttaa ja jännittää ja toisaalta sitten taas innostaakin. Rahatilanne huolestuttaa, mutta se ei oo mitään uutta ja tällä hetkellä homma on kuitenkin ihan hyvin hanskassa. Uusi koti pitäis löytää ja se on isoin huolen aihe, mutta aikaa kuitenkin on paljon senkin suhteen.

    Kaksi erilaista kivaa keikkatyöpaikkaa. Opiskelut jotka junnaa... ja junnaa... ja junnaa... ihanat lapset jotka kuitenkin todella hektisen viikon jälkeen tänään oli kiva lähettää isänsä matkaan. Ikävä ehtii kyllä kuluvan viikon aikana tulla, mutta se viikko menee äkkiä ja on kivoja juttuja tiedossa sinä aikana.

    Ja sitten mulle kuuluu jääkiekkoa. Ihan kamalan paljon jääkiekkoa. Enkä ole koskaan oikein jääkiekosta innostunut ja nyt se on tunkenut mun elämään ja valtaa alaa. Se on pelottavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyyperi11. marraskuuta 2012 klo 14.33

      Niin ja sitten kuuluu myös yksinäistä. Mutta sitähän en ääneen koskaan myönnä. Joka toisen viikon olen yksin kun lapset on pois. Välillä on ihanaa olla yksin, mutta välillä se on yhtä helvettiä pyöriä hiljaisuudessa yksin ja kaivata toista aikuista edes olemaan vieressä hiljaa.

      Poista
    2. Muusa Liinpaa11. marraskuuta 2012 klo 17.28

      Mä vierestä seraan parinkin perheen poikien jääkiekkoharrastusta ja se näyttää sivustakatsojasta aika hurjalta hommalta, niin lasten kuin aikuistenkin osalta... pitkiä päiviä, läksyjä busseissa ja autossa. Aikaisia viikonloppuaamuja, turnauksia siellä ja täällä ja tuolla... jääkiekko ON pelottavaa, ehkä siksi ettei mulla ole siihen minkäänlaista intohimoa.

      Voimia yksinäisyyteen... on iso ilo saada olla toisen kanssa ihan vaan hiljaa - yhdessä, se ettei tarvitse olla yksin.

      Mä olen joskus yksinäinen näitten meidän lasten kuvioitten keskellä kun tuntuu etten ehdi edes kenellekään soittaa ja iltaisin en jaksa... ja kukapa näitä oikeastaan edes ymmärtäis.


      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää