Siirry pääsisältöön

semihyvää

Mä sain sähköpostissa laskelmia ja tuliaisiksi semihyvän punkun, kai tää taloustuska taas hellittää... ja haa, mä kirjoitan raha-asioista sittenkin, omalla tavallani.



Kaikella on puolensa. Täällä rahalla saa ja hevosella pääsee ja keskiluokan rahat vaan hupenee hupenemistaan... Suomessa taistellaan siitä mitä saa ja kuinka paljon ja kuka ja anotaan ja toivotaan ja valitetaan ja anotaan taas... täällä se on tavallaan selkeämpää ja toisaalta yhdeltä kantilta epäreilua niitä kohtaan jotka putoo väliin.

Väliin putoaa ne joilla on tuloja ja työ ja vakuutus, mutta jotka ei kuitenkaan ole miljonäärejä. Jos oot köyhä, sossu maksaa. Jos sulla ei ole vakuutusta, sossu maksaa. Jos sulla on vakuutus ja keskitulot ei pian maksa vakuutus sen enempää kuin sossukaan. Niin tai vakuutus maksaa sit kun oot ensin maksanut X määrän itse... vielä muutama vuosi takaperin se X oli ihan järjellinen summa, nyt siitä on tulossa aika mahdoton tällaiselle palveluiden suurkuluttaja perheelle - yksi viikko terapiaa kun tällä hetkellä kustantaisi meille $1120... harvalla on mahdollisuus maksaa tuo summa ihan itte vaan. Jos oot rikas, ei oo välii, voit maksaa itse. Niin se taitaa olla kaikkialla maailmassa - tai siis länsimaissa. Elämä ei oo reilua mutta eipä sitä kukaan reiluksi väittänytkään.

Anteeksi rutkutan ja olen itsekäs ja epäoikeudenmukainen omaan napaan tuijottaja enkä just nyt jaksa ajatella niitä muita joilla on syöpä ja talopalanut ja mies kuollut auto-onnettomuudessa ja... Just nyt en jaksa ajatella miten etuoikeutettuja me ollaan ja miten tosi, tosi, tosi hyvin meidän asiat on - oikeesti.

Nyt siemailen sen lasillisen viiniä ja hengitän muutaman kerran oikein sellaista syvää "namaste" henkistä hengittelyä...



Kommentit

  1. Kyllä sitä saa ja pitääkin olla itsekäs. Ainakin sen lasillisen verran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oon mä aika useinkin aika itsekäs, mutta kirjoittaessa ehtii aina muistamaan ne kaikki joilla on ihan oikeitakin ongelmia eikä näitä elintasoyhteiskunnan probleemeja...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...