Siirry pääsisältöön

Tättähäärän juhlapäivä


Tättähäärän päiväkirjasta

Tänään minä täytin sataviisi vuotta,
sata oli liikaa ja viisikin suotta.

Heti aamulla näin yhden takkuisen lampaan
joka oli jäänyt kinni naapurin kampaan.

Ja tiellä oli kaksi yrmeää porsasta
jotka röhkivät runoja lokista ja sorsasta

ja kolme tipu-tipua niiden perään alkoi hiipiä
pikkutikkuvarpain ja varkain ilman siipiä.

Ne kaiketi luulivat että saparo on mato
ja kotkottivat että kato tota kato...

Kun illalla saunaan tuli katku & Kitku
niin onneksi minulta pääsi karkuun itku,

Ulos karkasi se, ulos pihalle saakka
ja seurakseni jäi oma naurunaakka

jota neljän seinän sisällä yön ajan säästän
ja aamulla vasta naurun ilmoille päästän.

-Kirsi Kunnas-



Meillä oli hyvä päivä.  Oikeastaan ihan paras mahdollinen juhlapäivä. Huomenna lähdetään lomalle.

Heti aamulla avattiin paketteja meiltä ja maailmalta.
Aamiaiseksi se tilas tuoreita croisantteja, mansikkahilloa, hunaja melonia ja donitseja. Juomaksi kaakaota.

Prinsessalle uusi prinsessa-asu

Rautakaupasta piti hakea trimmeriin siimaa ja peura- ja jäniskarkotetta mun kukille.
Samalla oli hyvävähän koeajaa näitkä keskimääräistä isompia ruohonleikkuukoneita.

Lounaaksi syötiin hampurilaisia. Pojat sai Isoäidiltä uudet paidat ja nehän piti saada heti päälle.

M ostaa ilmapalloja kemuihinsa. Päällä Isoäidiltä saatu mekko.

Bileet on edenneet kakkuvaiheeseen. Lähti muuten ihan järjetön meteli siitä lapsilaumasta. Kakku on ihan aito ja oikea Prinsessatorttu.

Ekaa kertaa M halus avata lahjat vieraiden edessä. Huikee edistysaskel!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...