Siirry pääsisältöön

lupaus tilanteen tasaantumisesta

sumuiset syyskuun aamut on ihania, ne vaan on - oikeesti

Asiat järjestyy ja kalenteri alkaa taas näyttämään järjelliseltä niitten viimeistenkin epävarmojen terapioitten pudotessa sellaisiin kohtiin että niissä käyminen on myös käytännössä mahdollista. Meidän terapiapäivät on jatkossa maanantait ja keskiviikot, tiistain syömisryhmää en edes jaksa laskea. Kesän klinikkalaukasta siirrytään kouluvuoden aikaiseen rauhaan, kolmella lapsella seitsemän terapiaa viikossa, siis yhteensä ja nekin sijoitettu tasan ekaa kertaa niin järjellisesti ettei mun tartte ajaa edestakaisin jatkuvasti.  


kaikki muuto oli ilmeisesti koulussa kun Klinikan aulassa oli tyhjää

tänään puistossa... 


Koulukuljetuksistakin soitettiin ja huomisesta alkaen bussi hakee prinsessan kouluun. Kotiin se tulee edelleen limusiinilla omaksi suureksi pettymyksekseen.

Klinikalta lähdin tänään paperinipun kanssa, tavoitteena perjantaina vakuuttaa erityisopetus siitä että se ihan oikeesti on meidän K:lle se ainoa järjellinen vaihtoehto. Terapeutin neuvo oli huolehtia että poika olis väsynyt, kärttyinen ja nauttinut aamiaiseksi tarpeettoman määrän sokeria – ihan vaan jotta ei jää epäselväksi. 




Vielä viimeiset kaavakkeet tässä syyskuun alun kaavakesavotassa... Josko kohta voisin jo huokaista ja hengähtää ennen siirtymistä seuraaviin asioihin. 


Maanantaina vois alkaa miettimään sitä tissilääkärin jälkitarkastusta, omia hepatiittirokotuksia, kampaajaa ja muuta oman navan ympärillä pyörivää. Kahdeksantoista päivää seuraavaan maailmanmullistukseen. Kahdeksantoista päivää siihen että mä lähden kouluun ja L pyörittää lasten elämää arkisin puoliviidestä eteenpäin. Se on iso mullistus se. 

arki-iltaisin pärjätään "Pirkka-Spar-Rainbow" -punkulla




Kommentit

  1. taitaa olla miehelle suurin mullistus ;)
    Veikkaan, että te muut hanskaatte tilanteen ihan kunnialla!

    Kiinnostava ja hengästyttävä syksy teillä edessä, joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  2. Mitä menetkään opiskelemaan? Valmistutko johonkin ammattiin siitä?

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meen opiskelemaan Certified Nurse Assistant tutkintoa eli käytännössä kai apuhoitaja tai mikä nyt olis vastaava suomenkielinen nimike :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...