Siirry pääsisältöön

en kirjoita en


On asioita joista en kirjoita.

Parisuhde, tai siis siitä kirjoitan tai vähintäänkin yritän kirjoittaa positiivisessa sävyssä. If you have nothing nice to say don’t say anything at all. Ihan tavallisia ihmisiä me ollaan, ja meillä on tavalliset torat ja hammastahnatuubit – tai siis kumallakin on oma hammastahnansa, helpompaa niin. Tämä ei siis ole areena jossa miehet on sikoja, toisaalta ei tosta L:stä sikaa sais. Se ON hyvä mies, pitkällä kokemuksella hyväksi havaittu. Onhan silläkin puutteensa, mutta niin on mullakin. Lainaan tyttäreni laulelemaa laulua ja siitä poimimaansa lentävää lausetta: ”We’re not perfect, but we’re wonderful the way we are”.  Meillä on siis tapana puhua toisistamme nätisti – ei aina toisillemme – mutta muille ja sen toisen läsnäollessa. Mikään ei – tämä puhtaasti oma mielipide – tunnu nolottavammalta kuin olla seurueessa jossa yksi seurueen jäsenistä mollaa koko ajan paikalla olevaa puolisoaan, se on tosi kurjaa kuultavaa. Kotona kahdestaan kyllä riidellään ja räiskähdellään, ei niinkään nalkuteta ja sitten taas sovitaan... kertaalleen vastasin L:n kysymykseen miksi ihmeessä teit noin tai näin? Siksi että oon urpo. Siitä saatiin sitten uusi tapa väljentää tiivistynyttä tunnelmaa. Välillä sitä nyt vaan on vähän urpo. Poikien Kummitädillä on vähän sama filosofia... se vastaa aina näihin naisten keskeisiin miesten haukuntasessioihin että he ei koskaan ole riidelleet mistään.

Ystävät. Kirjoitan ystävistäni ja lasteni ystävistä, mutta koska tämä ei ole mikään keltaisen lehdistön alainen blogi, en kirjoita ystävieni asioista... En ylipäätäänkään pidä juoruamisesta, musta on jopa noloa kuulla jonkun kolmannen osapuolen henkilökohtaisia asioita. Jokainen kertokoon mulle mitä hakuaa ja koska haluaa ja hoitakoon ihan itse oman PR:nsä. Mulla ei ole tiedotusvelvollisuutta, paitsi jos erikseen pyydetään tiedottamaan. Niinpä puhun muutenkin ystävieni asioista varovaisesti, jos lainkaan... ”Joo, hyvää niille kuuluu, lasten koulut menee hyvin...” En siis saa kicksejä kuullessani ystävän tuttavan kummin kaiman naapurin rouvan epäonnisesta elämästä, kroonisesta sairaudesta tai lottovoitosta. Sitä paitsi tuntuu kummalta sitten törmätä tähän tutun, tutun, tuttuun jossakin kissanristiäisissä ja tietää että ne on just saaneet lottovoiton, tehneet konkurssin, myyneet auton ja ostaneet veneen ja että sen miehellä on rintasyöpä pakarassa, toisen ollessa autuaan tietämätön että mä – kaikista maailman ihmisistä – tiedän kaiken tämän. Sori, oon tylsä ja ehkä turhankin selkärankainen... 

Raha-asiat ja L:n työ. Ei kuulu tänne. Meillä on tavallinen perhe, L:llä tavallinen palkkatyö ja me painitaan ihan tavallisten raha-asioitten kanssa. Olis kivaa jos vois... kuitenkin on aika paljon mitä voi. Voi käydä ruokakaupassa ja ostaa joo järkevästi mutta silti voi ostaa mitä haluaa. Voi ostaa lapsille vaatteita ja kenkiä ja itselleenkin mitä tarvitsee. Ei tarvitse laskea rahaa bensa-asemalla vaikka se kyllä vähän irvistyttääkin...  L:n työ on L:n työ. Usein se viihtyy, joskus ei. Mä en oikeestaan edes tiedä mitä se tekee.Kai se ihan hyvin työnsä tekee kun sillä edelleen on se työpaikka. Mä oon siitä ylpee vaikken edes tiedä mitä se tekee.

Perjantain kevennyksenä kaikille koiratyypeille... yks ystävä ohjas mut tänne, kylläpä oli hymyilyttävä tuttavuus.

Koira

Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna15. lokakuuta 2012 klo 12.18

    Onneksi sulla on monta miljoonaa asiaa kirjoitettavien joukossa, joten tarinaa riittää vaikka rajaisit jotain ulkopuolelle;)

    Musta jokainen blogisti saa valita mistä ja miten kirjoittaa ja me lukijat luetaan ja kommentoidaan ja ehdotetaan kenties aiheita tms.

    Oon niin samaa mieltä tuosta puolison mollaamisesta. Jotenkin se on niin surullista kuultavaa, että se ei edes vitsinä ole mukavaa muuta kuin pieninä detaljeina keskustelussa. Ja toisaalta se on niin, että kuulija yhdistää ne kertomasi negatiiviset asiat sinuun ja sitten herää kysymys, että mikä sinussa on vikana, jos tuollaista inhottavuutta siedät.

    Mistä tuli mieleen miehen luokkakokous. Siellä 70-luvun lopulla syntyneet luokkakaverit tapasivat ja enemmän oli niitä, jotka olivat eronneet vähintään kertaalleen kuin niitä, jotka olivat onnellisesti naimisissa lastensa isän/äidin kanssa. Tuli hyvä mieli, kun mies kertoi kehuneensa elävänsä onnellisessa parisuhteessa <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää