Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle. Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Tuo näyttä jo tehtaalle! Kunnioitetava saavutus ja loistoidea!
VastaaPoistaSe oli aika tehdas, mukaanlukien lapsityövoiman käyttö :)
Poistaoletpa ahkera!
VastaaPoistaKiitos! Mitäpä ei ihminen tekis säästääkseen rahaa ja ollakseen se paras kaikista äideistä ;)
PoistaWau, mä en enää ees kehtaa huokaista, kun mulla on vaan reilut kymmenen tarhantätiä ja tanssiope ;) Mahtava kakkutehdas ja taatusti ilahtuneita saajia!
VastaaPoistaOn kymmenessäkin jo tekemistä!
PoistaOot kyllä oikeastikin SUPER, oikea kone! Kumpa mulla ois ees puolet tuosta energiamäärästä mitä sulla.
VastaaPoistaMuruset ja kaamosväsy...
Kiitos! Voimia sinne kaamosväsyn keskelle...
Poista