Siirry pääsisältöön

aamiaisella - YKSIN!


Mulla meni noin puolisen tuntia ymmärtää, että mullahan on edessä suorastaan täydellinen aamu... L on flunssassa ja päätti jäädä kotiin, ja kun mä pääsin sen tosiasian ylitse et mulla oli kakskytminsaa aikaa saada vaatteet päälle ja itseni ja O ulos ovesta ja M:n päivän jutut valmiiksi mä ymmärsin et mulla on edessä myös kaksi kokonaista tuntia ilman yhtään lasta... odotushuone vaihtui kahvilaan ja jos nyt ei tyylikkääseen, niin ainakin nautinnolliseen aamiaiseen ihan omassa rauhassa... minä ja kahvi ja tietokone!

Kun mä vähän vaille kymmenen meen hakemaan O:n Klinikalta mun tekis mieli karata kaksin sen kanssa  vielä moneksi tunniksi nauttimaan elämästä vain yhden lapsen kanssa... mennä kotiin vasta illalla tai huomenna tai joskus. Muistan silloin kun M syntyi, tai oikeastaan se aika ennen kuin pojat syntyi tai olin niin raskaana et elämä oli pelkkää kärsimystä... musta oli kummallista ettei joku halunnut olla oman lapsensa kanssa. Mä halusin olla M:n kanssa, se tarvitsi mua ja musta oli ihanaa olla siinä... ihanaa mennä ja tehdä yhdessä asioita. Ei me tarvittu omaa aikaa, eikä kahdenkeskeisiä illallisia kynttilänvalossa... meillä oli M ja M tuli mukaan, aina ja kaikkialle. Sit se muuttui, niitä olikin kolme ja kolmen tarpeet. M:n erilaisuus oli käsinkosketeltavampaa ja mä en enää voinutkaan olla olemassa vain ja ainoastaan sitä varten... tuli hetki kun aloin ymmärtää kaikkia niitä vanhempia jotka vaan halus pois – ruokakauppaan, roskikselle, vaatekomeroon... ihan sama, kunhan ne lapset ei oo siellä ja saa olla ihan yksin ja ihan hiljaa.

Mä oon kateellinen niille joilla on ne isovanhemmat tai sedät tai tädit tai kummit tai... sellaiset jotka hoitaa niitten lapsia. Päästää ne lomalle kahdestaan tai leffaan tai ravintolaan tai... mä en oo ihan varma ymmärtääkö kaikki ne ihmiset mitä niillä on. Ei se oo multa pois, mutta silti mä oon kateellinen... mulla on lastenhoitaja rahaa vastaan, tai sit on hätätilanneihmiset joilla itsellään on sama tilanne ja jotka vaan on niin ystävällisiä et auttaa meitä jos on hätä. Niillä on kuitenkin myös ne omat lapset ja omat menot ja... Olisko meidän tilanne toisenlainen jos oltais Suomessa? L:n faija varmaan ottais näitä mielellään välillä ja anoppi vois ehkä ottaa yhden kerrallaan, oma mutsi vain jos sillä olis sellainen hetki et se haluais leikittää niitä, ei silloin kun meillä olis tarve tai menoa tai... se on nähty jo täällä. Me saatiin aikanaan vuosisadan riita aikasiks siitä et se oli luvannut hoitaa M:aa sillä aikaa kun me mentiin tekemään kaupat meidän talosta... kun se päivä tuli se haluskin mennä shoppailemaan broidin kanssa ja jäi lopulta hevosen kokoinen herne nenässä katsomaan M:aa kun me nyt ei tosiaan voitu ottaa lasta mukaan sinne kauppakirjantekotilaisuuteen, joka kesti useamman tunnin. Sen jälkeen ei olla sen varaan laskettu, mutta eipä se sen keikan jälkeen oo meillä käynytkään... siitä on nyt aikaa kolme vuotta.

Tää hetki tässä kahvilla on saanut mut löytämään joulumielen taas... selän takana on joulukuusi ja se tuoksuu autuaallisen ihanalta... ens viikolla on mun synttärit – mä olen tässä asiassa vieläkin lapsi, mä rakastan mun synttäreitä ja musta on kivaa olla taas vanhempi... ei ahdista, ei yhtään. Kohta on joulu... maanantaina haetaan kinkku ja laitetaan se suolaan, joululahjat on ostettu ja odottaa paketointia, mä hymyilen – tää aamu tuli tarpeeseen, kiitos L kun tulit kipeeksi!


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...