Siirry pääsisältöön

katseita, hyppyjä ja poliisioperaatioita


Mä oon illan vilkuillut vähintäänkin kiinnostuneena L:n uutta lelua jonka se sai siis töistä joululahjaksi – virallisesti markkinointitarkoituksiin... makee ja mä haluun kans, tosin pinkillä näppäimistöllä – kiitos!

Microsoft Surface RT - olkaa hyvät!


Oltiin M:n kanssa tänään ottamassa jaloista muotit niitä erityispohjallisia varten. Muottisetä oli ihan mahtava ja osasi tosiaan käsitellä meidän M:aa. Mutta siellä odotushuoneessa oli sellainen vanhempi pariskunta joka selkeesti ei enää muistanut minkälaisia lapset ovat,  ja ne katseet, ne katseet... ne sai M:n ensin piiloutumaan pöydän alle ja siitä siirtymään mun syliin keinuteltavaksi. Semoisia katseita tänään.

Matkalla kotiin pysähdyttiin pissalle ja siellä kaupan takapihalla oli menossa joku poliisihässäkkä. Paikalla viisi poliisiautoa ja ambulanssi ja M:n kysymys oli heti et kuoliks joku... Ei varmaan. No, ootko varma? Tässä viimeisessä kysymyksessä neidon äänensävy paljasti et olis paljon mielenkiintoisempaa  jos joku olis kuollut, eli sellainen toivonkipinä äänessä, jos sit kuitenkin olis saatu raatoja... Sivuhuomautuksena totean ettei tällaiset poliisioperaatiot tosiaankaan ole meillä mitenkään jokapäiväisiä ja todennäköisesti kyseessä ei tosiaankaan ollut mitään erityisen vakavaa.

Mä en itse jaksa koskaan lukea muitten ihmisten lasten kehityksestä... siis niitä, X on nyt n:n kuukauden ikäinen ja osaa hienosti sitä ja tätä... Sen kuitenkin kerron, että kuukausien kahden ja puolen VUODEN harjoittelun jälkeen O oppi tänään hyppäämään – siis ponnistamaan ja hyppäämään – sohvan käsinojalta sohvaan. K on osannut ton jo ainakin vuoden päivät ellei pidempäänkin. Useimmat vanhemmat kai kieltäis tämänKIN aktiviteetin, mä ensin hurrasin sitten annoin sille sen ”high five”:n ja lopuksi istuuduin valokuvaamaan näitä hyppyjä hyväksi toviksi. Puheterapeuttikin sanoi just tänä aamuna et O alkaa olla omaa ikätasoaan edellä... taidan järjestää juhlat!


Kommentit

  1. Mahtavaa O, ihanaa edistystä. Ja näkee, että terapiat on auttaneet. Eli sun on kannattanut säntäillä ees taas. Hyvä Yksis!!

    Ja kivalta näyttää tuo Ällän lelu. Onko se niinkun IPad näppiksellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joo iPad näppiksellä ja se näppis on siis samalla se suojaava kansi.

      Edistystä on tosiaan tapahtunut ihan valtavasti ja se taitaa olla mun paras joululahja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...