Siirry pääsisältöön

pitäiskö pelottaa?


Mä luulen et multa puuttuu joku tärkeä osa aivoista. Naamiksessa ja muualla näkee lastensa sairastumisesta huolestuneita ja/tai kärsiviä vahempia. Ykskin tänään pelkäs et sen lapsi kuolee oksennustautiin. Pitäiskö munkin nähdä kauhukuvia aivokalvontulehduksista tai jostakin?

Enkö mä osaa huolestua näistä vakkaritaudeista vai eikö meidän lapset oo samalla tapaa kipeitä kuin muitten? Käytän ne lääkärissä, haen apteekista tropit, istutaan sohvalla ja katsotaan telkkua ja elämä jatkuu. Pelottaako mua et ne kuolee? Ei. Koenko mä tän rankaksi? En. Saako poskiontelotulehdus tai märkäinen korvatulehdus molemmissa korvissa meidän lauman itkemään ja valvomaan? Ei. Joo, ne on aika fleguja – mukavan helppoa – ei syö – ei tartte laittaa ruokaa  -  ne nukkuu ja ottaa lääkkeet taisteluitta ja... Ne ei siis oikeasti ole mitenkään rasittavia kipeinä, päinvastoin. Oksennustaudista tulee potentiaalista sotkua ja mä inhoon oksentamista, mutta muuten... sekin on aika usein nopee vieras.

Pelko-osastolla sanoisin et olen ehtinyt elämässä pelätä niin paljoa et edelleen oon jotenkin immuuni pikkupeloillepeloille. Kai sitten niin. Kyllä mä pelkään. Mä pelkään toisenlaisia asioita. Mä pelkään mitä tapahtuu ens syksynä kun M aloittaa koulun. Sitä mä pelkään niin et mietin asiaa öisin, enkä saa nukuttua. Mä pelkään et joku lapsista katoaa ja löytyy joko kuolleena tai ei löydy koskaan. Mä pelkään et L kuolee tai et mä kuolen ennen kuin ne on aikuisia.




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää