melkein valmista

Mä alan päästä joulutunnelmaan... kaikki, ihan oikeesti kaikki joululahjat on nyt ostettu. Lapsille ihan liikaa niin kuin aina, L:lle se mitä halusinkin L:lle antaa, ja ystäville ja kummilapselle sisaruksineen. Lauantaina Suomikoulun joulujuhla ja illalla kemut. Maanantaina pitää leipoa se parikymmentä kakkua opettajille ja terapeuteille ja sitten tuleekin jo joulu.

Seuraavaksi sitä voi asettua salaa vähän pelkäämään, että tulee jotakin pilaamaan sen. Kun mielessään lataa hirvittävän määrän odotuksia johonkin – siihen jouluun – alkaa jossakin vaiheessa aina hirvittämään... mitä jos joku sairastuu, siis oikeesti ja vakavasti, mitä jos joku loukkaantuu auto-onnettomuudessa – tää joku olis tietty L – tai jopa kuolee... joulu peruuttamattomasti pilalla, ehkä ikuisiksi ajoiksi. Pitäis kai jotenkin yrittää normalisoida tätä omaa joulunodotustaan...

Miltä se sit näyttäis se normalisoitu joulu? Olisko siinä vähemmän taikaa? Olisko se harmaampi? Mä luulen et olis, saatan tietty olla väärässäkin.

Mä nyt vaan tykkään laittaa ja valmistella... lapset saa kuitenkin koristaa sitä kuusta ihan oikeesti ja kuuseen laitetaan myös ne vessapaperirullista askarrellut koristeet ja vuosien mittaan lahjaksi saadut. Radiossa kuulin kuinka joltakin kysyttiin että onko niillä ns. teemakuusi vai perhekuusi, meillä taitaa olla se perhekuusi sillisalaatteineen. Kaunis ja rakas juuri sellaisena.  Ja kyllähän mä osaan olla laitamattakin... on meille tullut joulu kerran ilman kuustakin ja siitä nyt ei ole kuin pari vuotta kun se tuli ilman kinkkua ja perinteisiä ruokia.