Siirry pääsisältöön

melkein valmista


Mä alan päästä joulutunnelmaan... kaikki, ihan oikeesti kaikki joululahjat on nyt ostettu. Lapsille ihan liikaa niin kuin aina, L:lle se mitä halusinkin L:lle antaa, ja ystäville ja kummilapselle sisaruksineen. Lauantaina Suomikoulun joulujuhla ja illalla kemut. Maanantaina pitää leipoa se parikymmentä kakkua opettajille ja terapeuteille ja sitten tuleekin jo joulu.

Seuraavaksi sitä voi asettua salaa vähän pelkäämään, että tulee jotakin pilaamaan sen. Kun mielessään lataa hirvittävän määrän odotuksia johonkin – siihen jouluun – alkaa jossakin vaiheessa aina hirvittämään... mitä jos joku sairastuu, siis oikeesti ja vakavasti, mitä jos joku loukkaantuu auto-onnettomuudessa – tää joku olis tietty L – tai jopa kuolee... joulu peruuttamattomasti pilalla, ehkä ikuisiksi ajoiksi. Pitäis kai jotenkin yrittää normalisoida tätä omaa joulunodotustaan...

Miltä se sit näyttäis se normalisoitu joulu? Olisko siinä vähemmän taikaa? Olisko se harmaampi? Mä luulen et olis, saatan tietty olla väärässäkin.

Mä nyt vaan tykkään laittaa ja valmistella... lapset saa kuitenkin koristaa sitä kuusta ihan oikeesti ja kuuseen laitetaan myös ne vessapaperirullista askarrellut koristeet ja vuosien mittaan lahjaksi saadut. Radiossa kuulin kuinka joltakin kysyttiin että onko niillä ns. teemakuusi vai perhekuusi, meillä taitaa olla se perhekuusi sillisalaatteineen. Kaunis ja rakas juuri sellaisena.  Ja kyllähän mä osaan olla laitamattakin... on meille tullut joulu kerran ilman kuustakin ja siitä nyt ei ole kuin pari vuotta kun se tuli ilman kinkkua ja perinteisiä ruokia.


Kommentit

  1. Kääk, mä en ole edes alkanut ostamaan lahjoja;) No, onneksi on vielä yli viikko aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! En mäkään sentään heinäkuussa vielä aloita...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...