vielä kerran - maanantai

Samaan malliin se meni kuin alkoikin. Keskitytään kuitenkin hyvään ja hauskaan, eikä siihen kuinka kaikki kolme yhtäaikaa tai vuoronperään kiukkusivat Targetissa – vähän kuin Anttila – tai K hakkas autossa M:aa kirjalla tai M pissas lattialle tai O lappoi suunsa liian täyteen ja oksensi ja oli aiheuttaa ketjureaktion tai... sen sijaan:

Keitin siivoillessani lapsille lounaaksi Tontun ja Santa:n – ei oo Joulupukkia meillä, meillä on Santa -  superherkkua, riisipuuroa. M oli innoissaan ja söi koko lautasellisen vastustelematta. Siinä on aitoa iloa mulle... kalsiumia ja rasvaa ja proteiineja ja hiilareita...

Kahden terapoidessa, käytiin K:n kanssa Starbucksissa kahvilla – sain kaksi lahjakorttia synttärilahjaks ja tunnen itseni rikkaaksi ja voin käydä lahjakorttikahveilla – siinä ekaks seistiin jonossa ja tädit hymyili mun herttaiselle lapselle. Tultiin tiskille ja K ojensi mulle kaakaon, meinasin jo sanoo ”ei” mutta, miksi ei... lähtihän se mun kanssa kahville. Seuraavaksi se etsi meille pöydän ja siinä me istuttiin ja kahviteltiin ja meillä oli mukavaa. Istuttiin pitkään vielä sen jälkeenkin kun kaakaot oli juotu ja lähtiessä se jaksoi huolehtia että mä otan kahvini mukaan. K on niin mukava ja charmantti jätkä – silloin kun ollaan kahdestaan.

Kun epätoivoissani lopulta jo itkin – taas. M – ensimmäistä kertaa ikinä!!!! – nousi tuolistaan, halasi ja sanoi; ”Please, please, don’t cry mama... you’ll feel better soon” Kunpa se tietäiskin miten suuren arvon annan sille että se tajus et mulla oli pahamieli.  Opittua joo, mutta silti niin ihanaa.

Poikien ollessa jo sängyssä M kävi uuden eskarikirjansa kimppuun ja on jo pitkään nautiskellut kynäharjoituksista... hiljaa, kärsivällisesti ja taitavasti – oon ihan hillittömän ylpeä. Katsokaa vaikka... hahmotuskyvyssähän sillä ei koskaan ole ollutkaan mitään vikaa, päinvastoin. Itse olisin tuskin pystynyt parempaan.