Siirry pääsisältöön

437 kysymystä - jokainen päivä


Nelivuotias lapsi kysyy yhden päivän aikana keskimäärin 437 kysymystä... Välillä tuntuu että toi arvio on aikalailla alakanttiin... Ja ne kysymykset! Voi kun tietäis vastauksen edes puoliin niistä... Miksi? Miksi? Miksi?

Viimeisin mihin takerruttiin oikein isommalti oli Raamatun joulutarina... Miksi siellä majatalossa ei ollut tilaa? Miksi kaikkien piti mennä jos sinne ei kerran mahtunut? Miksi oli se tähti ja miksi ne itämaan tietäjät halusi viedä Jeesukselle lahjoja? Niin, ja miksi ne ei tarkistaneet etukäteen mahtuuko sinne hotelliin? Miksi?

Kun me oltiin lapsia, tai ainakin mun ja L:n perheessä ei lasten kysymyksiin nyt ollut niin tärkeetä vastata tai niihin saatettiin vastata jotain jonninjoutavaa niin kuin et hevoset nukkuu seisaaltaan ja koirat silmät auki... Helpommalla pääsis jos vaan jättäis vastaamatta tähän kysymysten tulvaan ja näihin välillä aika vaikeisiinkin kysymyksiin... Miksi sait keuhkoveritulpan? Miksi T kuoli? Miksi just tänään sataa? Miksi toi auto ajoi noin? Miksi?


Kommentit

  1. "kuka on kiivennyt korkeelle jakkaralle ja ripustanu pilvet tolleen?" (poika kolme-neljä v.)

    "miks se ensin ratsastaa ja sit siitä tulee pieni vauva?" (tytär, 11v.)

    "tuleekohan pimeälle paha mieli kun kaikki pelkää sitä?" (tytär, 7 vuotiaana)

    "milloin sä heräsit? mä heräsin jotain kaksvuotiaana" (jompikumpi tytöistä, pari vuotta sitten)
    (tämä oli hämmentävä ja silmät avaava kysymys; ilmeisesti kyse on siitä, milloin lapsi on tullut tietoiseksi itsestään ja mistä eteenpäin on omia muistikuvia)


    Se kysymysten tulva ei lopu ikinä.
    Mutta niihin vastaaminen on metkaa aivojumppaa: siinä oppii itsekin jotain kun alkaa oikein etsimällä etsiä muistiloukoistaan, sanakirjoista ja netistä vastauksia.
    Ja saa jännittäviä näköaloja lapsen maailmaan, lapsen tapaan nähdä ympärillään olevia asioita.

    Mulla muuten työn alla ja lukeilla kirja aikuisten as-naisten elämästä. Olen niin alussa, etten uskalla suositella - mutta antaisi varmaan näkökulmansa omanlaiseensa ajatteluun sekin. Käännöskirja, eli löytynee varmaan alkuperäiskielellä sieltä lännen ihmemaastakin. Suomennettu otsikolla Naisia toiselta planeetalta (tai jotain sinnepäin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania kysymyksiä! Toi viimeinen on TODELLA vaikuttava kysymys ja pohdin sitä jo silloin kun kirjoitit itse siitä sun blogiin... se on saanut myös miettimään sitä omaa "heräämistään".

      Mun täytyykin Bingata tai Googlata toi kirja! Kiitos vinkistä ja kerro mitä tykkäsit kun pääset pidemmälle!

      Poista
  2. Luen Ken Robinsonin todella hyvää kirjaa The Element - How finding your passion changes everything, joka on todella vaikuttanut minuun, suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Haluan jakaa siitä pienen pätkän tähän jouluteemaan sopien:

    "All children start their school careers with sparkling imaginations, fertile minds, and a willingness to take risks with what they think. When my son was four, his preschool put on a production of the Nativity story. During the show there was a wonderful moment when three little boys came onstage as the Three Wise Men, carrying their gifts of gold, frankincense, and myrrh. I think the second boy lost his nerve a little and went out of sequence. The third boy had to improvise a line he hadn't learned, or paid much attention to during rehearsals, given that he was only four. The first boy said, "I bring you gold." The second boy said, "I bring you myrrh." The third boy said, "Frank sent this."

    :)

    Aikuisilla olis paljon opittavaa lasten mielikuvituksesta ja tuon kaltaisesta improvisaatiosta virheitä pelkäämättä. Hupaisaa tässä on vielä se, että käytän itsekin tuota eteeristä Frankincense-öljyä ja sitä kutsutaan täällä suomalaisten suuhun vaikeasti taipuvasta nimestä monesti Frank... jotain tai Frankenstein-öljy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makee lainaus ja kirjakin kiinnostaa! M:n mielikuvitus vaan on aika - no sanotaan nyt nätisti realistisella pohjalla. Autistit ei perinteisesti ole kovin abstrakteja tai mielikuvituksekkaita ja M:n mielikuvitus noin keskimäärin pohjautuu koettuihin ja nähtyihin asioihin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...