Siirry pääsisältöön

joulukortteja ja hiuksia ja silmälääkäreitä


Sekalaisessa järjestyksessä tänään opittuja ja koettuja asioita:

Pinaattiletut syntyy vartissa jos lastenhoitaja vahtii lapsia... oikeesti siis maidosta, jauhoista, munista, öljystä, suolasta ja pinaatista. Tultiin kotiin puolviiden jälkeen, riisuttiin ulkokamat, pestiin kädet, lastenhoitaja oli sovittu viiteen asti ja se leikki lasten kanssa sillä aikaa kun avasin postit, purin kauppakassin, tein lettutaikinan ja paistoin letut.

Viimehetkessä löydetyt lastenvahdit, eli jämät, on yleensä niitä parhaita. Niin tämä tämän päiväinenkin. K:lla oli ollut mukavaa, koti oli siisti ja ohjeita oli noudatettu. Sen enempää en pyydä.

O:n näössä – siis kyvyssä nähdä - ei oo mitään vikaa, sen sijaan silmän koordinaatiossa muitten ruumiinosien kanssa on. Silmä ei siis hahmota mitä käsi tekee ja toisinpäin. Sama ongelma jalkojen kanssa ja siksi keskimääräistä vaikeempaa pysyä pystyssä, juosta ja hypätä.

Hiuksista tulee huomattavasti paljon paremmat kun ne leikkaa ihan itse. Yllättävää, mutta totta. En ehkä kuitenkaan suosittele kokeilemaan mitään kovin monimutkaista. Musta on kuitenkin tullut tee-se-itse-kampaaja.

M:n poikkeuksellisen hyvään avaruudelliseen hahmotuskykyyn on kiinnittäneet huomiota myös M:n opettajat. Puhuttiin siitä tänään, kun kävin viemässä joulukakut kaikille. Koulujen joululoma alkoi siis tänään.

Sinnikkyydellä saa haluamansa terapia-aikataulun. M:n ainoat Klinikkaterapiat on tammikuusta alkaen keskiviikkona perätysten. Psykologia ei valitettavasti saa keskiviikolle, kun se ottaa vastaan näillä meidän kulmilla vain perjantaisin.

Skumppaa kannattaa juoda aina. Hyvää päivää pitää juhlistaa ja huonokin muuttuu paremmaksi skumpalla - oikeesti! Tänään juhlitaan hyvää päivää.

Jos saa monta joulukorttia, eikä itse ole saanut aikaiseksi lähettää yhtään. Se on vähän noloa. Perustelen asiaa siis uudemman kerran. Vaikka kaikki muut tuntuu löytävän aikaa osoiterumbaan ja postissa jonottamiseen ja kirjoittamiseenkin, mulla ei sitä aikaa tunnu löytyvän. L on saita ja sitä mieltä et se on rahanhukkaa, saman voi ilmaista myös elektronisella rakkaudella ja lämmöllä. Toivon että sen lämmön tuntee myös siinä sähköisessä versiossa.






Kommentit

  1. Oih, minkä ihanan huomionosoituksen suloinen M onkaan saanut. Onnea myös äidille <3

    Ja päivä kuulostaa skumpan arvoiselta, tosi ihanalta. Ja kortti oli hieno ja lämminhenkinen ja toi kesän talven keskelle. Eli ihan mahtava joulukortti!

    Mitä sille käsiraajakoordinaatiolle voi tehdä? Treenata? Miten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon vieläkin aivan onnessani siitä et M on onnistuneesti osoittanut empatiaa koulussa.

      Voi treenata ja on jo kuukausia treenattukin... toimintaterapia on se joka työstää näitä asioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...