Siirry pääsisältöön

pelkkää hyvää tarkoittaen


Tää on taas yksi niistä aiheista joihin palaan säännöllisesti, varmaan ajasta iäisyyteen ja taas takaisin... Se on myös se aihe, josta puhutaan vertaisten kanssa aina säännöllisesti.

Hyvää tarkoittava vähättely.

Elämää autistisen lapsen kanssa on vaikeaa kuvailla. Useimmille ulkopuolisille se kai piirtyy mieleen sanoilla hankala, huonostikäyttäytyvä, vaikeasti ennakoitava... Elämä autistisen lapsen kanssa on. Se on sellaista jatkuvaa luistelua puoliviistolla pinnalla, konfliktien välttelyä, odottamista, tukemista, sataan ja taas sataan laskemista. Ymmärtämistä ja hirvittävää turhautumista kun joskus on vaan niin kamalan vaikeeta ymmärtää toinen toistaan, mun M:aa ja sen mua.

Mä puhun asiasta ulkopuoliselle ja se kertoo kuinka heidän lapsi on IHAN samanlainen. Kivaa, kiitos... joo, EI OO tai JOS ON suosittelen menemään tutkimuksiin. Käytän esimerkkejä ja saan vastaukseksi että eihä M nyt sellainen ole, ai ei vai? Kumpi meistä asuu ja elää sen kanssa?

Mä katson aamulla kun mun kolme lasta syö mandariinia. O keksii että se on talo jossa on ovi ja avaa ja sulkee sitä ovea. K:n mandariini on pyörä ja M:n mandariini on mandariini. Me ajellaan naapurustossa katselemassa jouluvaloja... pojat nauttii ja osoittelee värikkäitävaloja ja joulupukkeja ja poroja ja enkeleitä ja... M kysyy mihin me ollaan menossa ja miksi – ei ole järkevää ajella ilman päämäärää.

Mä tiedän että ne kaikki tarkoittaa hyvää, ne haluaa kai lohduttaa vaikka eihän me lohtua tarvita, lähinnä kai ymmärrystä jos edes sitä. Se on asia joka on, niin kuin taivas on sininen  tai maa kiertää aurinkoa... Enhän mäkään sano sydänsairaan lapsen äidille että meidän lapsilla on varmaan vähän samanlaiset sydämet.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää