Siirry pääsisältöön

vali-vali-valitan


Kyllähän se puhkui ja puhisi ja herättikin yöllä – siis mut, ei muita – mutta ei päässyt lähellekään sitä joulun 2006 myrskyä. Vähän oksia ja havuja tiellä, sähköt tallella ja kaikki hyvin.

Ihan standardi maanantaiaamu siis... yks kaataa mehulasin, toinen huuta vessassa pyyhkimään ja samalla mulla on yks kakkainen takapuoli pesussa tossa keittiön lavuaarissa. Tärkeimpiä äitiyden taitoja on kyky prioridoida ja toimia kaoottisissa tilanteissa. Ratkaisu: vessassa odottaja voi odottaa, mehun päälle pyyhe ja siitä se taas lähtee.

Huomenna on O:n silmälääkäri. Kai mä oon kertonut et se sai passituksen silmälääkäriin? Jos ongelma onkin ettei se nää kunnolla... Lastenvahdin tilasin sieltä L:n työnantajan lastenvahtipalvelusta, ajatuksena saada keskittyä O:n systeemeihin ihan rauhassa. Lasten vahdin tilasin siis jo viime viikolla ja lääkäri on huomenna ja edelleen odottelen vahvistusta JA henkisesti valmistaudun menemään sinne molempien poikien kanssa. Tää on jo toka kerta putkeen kun ne ei saa aikasiksi löytää meille lastenvahtia ja tän palvelun perimmäinen tarkoitus on siis löytää se lastenhoitaja muutaman tunnin varotusajalla hoitamaan sairasta lasta kotiin tai siis muuten mahdollistaa työntekijän töihinmeno lapsen sairastuessa tai sen hoitajan ollessa ”estynyt” hoitamaan lasta tai lapsia.

Me ollaan käytetty tätä palvelua paljon ja oltu keskimäärin tosi tyytyväisiä, tai ainakin se on ollut ihan jees, jos ei jopa erinomaista lastenhoitoa. Meillä on ollut erityislapsiin erikoistuneita ja lastentarhanopettajia ja mukavia nuoria naisia ja ihania vanhempia rouvia ja... Viimeiset kerrat on kuitenkin olleet jotakin muuta. Viime kerralla ne ei löytäneet meille ketään. Sitä edeltävällä kerralla mä voisin vannoa että se nanny oli tukevasti laskuhumalassa tai vähintäänkin armottomassa kankkusessa ja nyt näyttää taas siltä ettei huomenna saada ketään. Näitten vuosien aikana olen valittanut palveluntarjoajalle vain kahdesti. Valitin tästä känninannystä ja sit poikien ollessa ihan pieniä yhdestä tädistä joka jätti jälkeensä ihan tolkuttoman sotkun, pojat käytännössä hoitamatta ja haukkui mut siitä et oli ihan liian rankkaa.

Ja kun nyt tälle valituksen tielle lähdettiin, niin sit olis nää omat systeemit... ihan hyvin pärjäisin ilmankin sitä hikilammikossa heräämistä ja yöllistä yöpaidan vaihtoa. L valittaa myös että olen kireenä, itse en huomaa mutta ilmeisesti olen... ärtynyt ja äkäinen. Yritän kovasti olla olematta. Ja eräskin blogisti kirjoitti miten hänen ystävissään on eri-ikäisiä äitejä eikä kellään ole pidätysongelmia – joo ei ollut stoorin pointti, mutta mistä se sen tietää, ei näistä puhuta – ja mä jäin miettimään, että mun ongelmaa ei oo jumpat, kuulat tai aika korjanneet. Ehkä se on sit ikä ja kaksi lasta kerralla jotka rikkoi senkin systeemin ja vessaan on syytä kiirehtiä jos ei halua pissiä housuun.

Taidan ottaa kolmannen kupin kahvia ja ryhtyä siivoamaan ruokakaappia, ajatella kauniita ja jouluisia ja positiivisia ajatuksia ja kaunistautua ainakin sisäisesti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...