Siirry pääsisältöön

mieluiten kiitos eilen


Musta tuntuu vähän saman tyyppiseltä kuin maratoonarista viimeisten mailien aikana – tai mistä mäsen tiedän, en oo koskaan maratoonia juossut, enkä juokse – taisteluväsymys on ottamassa niskalenkkiä ja itselle on hoettava että jaksaa, jaksaa, jaksaa... vielä vähän jaksaa.

Aamulla oli erilaisia terapioita lapsilla ja istuinkin siellä Klinikan odotushuoneessa kai kolmasti, vai neljästi?  Autossa kirjoittelin joulukortteja niihin terapeuttien kakkuihin ja terapioiden välissä osteltiin askartelutarpeita, jotta olis jotain kivaa puuhaa ja käytiin kaupassa ja kuunneltiin riitaa ja vinkunaa ja taistoa ja valitusta elämän syvästä kurjuudesta.

Tässä lounashetken aikana olenkin sit taas leiponut neljä kakkua lisää, kun edelliset 18 pääsi loppumaan. Näillä kaakuilla mennään huomiseen iltapäivään ja sit viikonloppuna tarvitaan vielä muutama.Olen myös tarjonnut noille lapsille lounasta ja syöttänyt sen lounaan sit Koiralle. Leikistä kieltäydyin ja keitin itselleni kupin kahvia – ihan tyhmä mutsi.

Huomisaamu kuluu – kas – terapiassa ja ortoosiklinikalla ja terapiassa ja leikkideitillä ja taas terapiassa... illalla jos päästäis katsomaan jouluvalaistua kasvitieteellistä puutarhaa ja ostarin joulutapahtumaa... Perjantaina retkelle lastenmuseoon ja sit saatankin kaatua maahan mahalleen puhtaasta uupumuksesta. Perjantain keuhkospesialistiajan kuitenkin peruutin, kun ei mun keuhkoilla oo mitään tarvetta lääkärille.

Jaksaa, jaksaa, jaksaa... vielä vähän, vielä hetken. Sit saa asettua joulurauhaan ja ryhtyä miettimään perheen omia joulukakkuja ja stolleneita ja kaikkee ihanaa. Tule joulu kultainen - pian kiitos.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...