Siirry pääsisältöön

liian vanha vai vaan liikaa?


Edelliseen viitaten... ehkä mä tosiaan olen liian vanha näin pienten lasten vanhemmaksi? Toki monet saa lapsia paljon vanhempanakin, mutta ehkä just mä olen aivan liian vanha... Ehdittiinkö me olemaan kaksistaan liian kauan? Niin kauan, että ollaan liian itsekkäitä ja kärsimättömiä? Niin kauan, ettei edes haluta omistautua kokonaan tälle vaiheelle ja näille lapsille... ehkä mä tai me siksi kapinoidaan eikä osata vaan heittäytyä mukaan tähän vaiheeseen. Tosiasiahan on, että mä oli 36 kun M syntyi ja 38 poikien syntyessä. Tosiasiahan on myös se että meillä oli takana  10 vuotta avioelämää ja  13 vuotta yhteiseloa siinä vaiheessa kun taloon tuli ensimmäinen lapsi. Onhan siinä siis paljon hyvää, että on näin mutta ehkä se on myös osa tätä ”ongelmaa”.

M:n käyttäytymisongelmat on myös lisääntyneet, ja jos mä en yritä tasotella tietä ja tilanteita huudetaan meillä melkein jatkuvasti... kaikki on väärää tai väärin tai väärässä järjestyksessä eikä ainakaan M:n mielestä oikein ja... veljet saa tästä osansa. Musta tuntuu säännöllisesti et mulla on kolme kaksvuotiasta kun nää kaikki yhtäaikaa tai vuorotellen kiukkuaa ja raivoaa ja itkee ja potkii.

Odotushuoneongelmaan on onneksi vuodenvaihteen myötä tulossa ratkaisu. Onhan se ihan järjelläkin ajateltuna ihan itsemurhaa lykätä 1-3 lasta odotushuoneeseen tsiljoona kertaa viikossa... eihän sitä kukaan lapsi kestä, eikä sen lapsen vanhempi. Suurin osahan välttää odotushuoneita lasten kanssa – mä hullu elän niissä. Tätä tilannetta vaikeuttaa vielä tällä hetkellä se lähestyvä vuodenvaihde ja se, että sen takia kaikki lääkäreihin tai terapioihin liittyvät asiat on pakko hoitaa tämän vuoden puolella ja niinpä on ihotautilääkäriä ja sisätautilääkäriä ja terapiaa ja psykologia ja ortoosintekoa ja keuhkospesialistia ja... sanon vaan että eihän tässä oo mitään tolkkua. Yleensähän se päivän alamäki alkaa just siellä odotushuoneessa kun mä tajuun ettei mulla taaskaan ole mitään kontrollia niihin. Ennen joululomaa istun vielä noin 30 kertaa odotushuoneessa vähintään yhden lapsen kanssa.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää