Siirry pääsisältöön

liian vanha vai vaan liikaa?


Edelliseen viitaten... ehkä mä tosiaan olen liian vanha näin pienten lasten vanhemmaksi? Toki monet saa lapsia paljon vanhempanakin, mutta ehkä just mä olen aivan liian vanha... Ehdittiinkö me olemaan kaksistaan liian kauan? Niin kauan, että ollaan liian itsekkäitä ja kärsimättömiä? Niin kauan, ettei edes haluta omistautua kokonaan tälle vaiheelle ja näille lapsille... ehkä mä tai me siksi kapinoidaan eikä osata vaan heittäytyä mukaan tähän vaiheeseen. Tosiasiahan on, että mä oli 36 kun M syntyi ja 38 poikien syntyessä. Tosiasiahan on myös se että meillä oli takana  10 vuotta avioelämää ja  13 vuotta yhteiseloa siinä vaiheessa kun taloon tuli ensimmäinen lapsi. Onhan siinä siis paljon hyvää, että on näin mutta ehkä se on myös osa tätä ”ongelmaa”.

M:n käyttäytymisongelmat on myös lisääntyneet, ja jos mä en yritä tasotella tietä ja tilanteita huudetaan meillä melkein jatkuvasti... kaikki on väärää tai väärin tai väärässä järjestyksessä eikä ainakaan M:n mielestä oikein ja... veljet saa tästä osansa. Musta tuntuu säännöllisesti et mulla on kolme kaksvuotiasta kun nää kaikki yhtäaikaa tai vuorotellen kiukkuaa ja raivoaa ja itkee ja potkii.

Odotushuoneongelmaan on onneksi vuodenvaihteen myötä tulossa ratkaisu. Onhan se ihan järjelläkin ajateltuna ihan itsemurhaa lykätä 1-3 lasta odotushuoneeseen tsiljoona kertaa viikossa... eihän sitä kukaan lapsi kestä, eikä sen lapsen vanhempi. Suurin osahan välttää odotushuoneita lasten kanssa – mä hullu elän niissä. Tätä tilannetta vaikeuttaa vielä tällä hetkellä se lähestyvä vuodenvaihde ja se, että sen takia kaikki lääkäreihin tai terapioihin liittyvät asiat on pakko hoitaa tämän vuoden puolella ja niinpä on ihotautilääkäriä ja sisätautilääkäriä ja terapiaa ja psykologia ja ortoosintekoa ja keuhkospesialistia ja... sanon vaan että eihän tässä oo mitään tolkkua. Yleensähän se päivän alamäki alkaa just siellä odotushuoneessa kun mä tajuun ettei mulla taaskaan ole mitään kontrollia niihin. Ennen joululomaa istun vielä noin 30 kertaa odotushuoneessa vähintään yhden lapsen kanssa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...