Siirry pääsisältöön

60 munaa


Kaikkihan, tai siis kaikki äidit tietää minkälaista on äitien sairastaminen. Jokaisessa välissä – huom! Siis välissä, missä välissä? – yrittää lepuuttaa. Maata sohvalla kun lapset katsoo telkkaria kiipeilee mun päällä, levähtää vessan lattialla kun ne kylpee, yskiä öisin niin hiljaa ettei kukaan herää ja toivoa nukahtavansa ennen kuin joku taas herää. Lasten sairastaminen on helppoa aina siihen asti kunnes sairastuu itse ja lapset on toipilaina. Tässä kohdassa meillä nousee vaikeusaste huomattavasti. Mä taidan vaan olla nynny sairastaja. Puuttuu sisu ja perkele.

M alkaa olemaan terve ja onneksi tää ”loma” on myös lopuillaan. Aletaan olla siinä vaiheessa kun sohva pitäis vaihtaa struktuuriin ja rutiiniin ja meidän sairastupailu on omiaan aiheuttamaan kiukkua ja stressiä ja tolkutonta riehumista. M haastaa riitaa ja valittaa et kaikki muut on kauheita ja kiusaa ja... Lisämausteeksi se, että kun se saa pojat riehumaan, ne alkaa yskimään ja oksentaa. Se taas johtaa siihen et mä saan luututa lattioita ja pöytiä ja pestä mattoa ja vaatteita ja kylvettää noita miehiä, kaikki sen sijaan että makaisin sohvalla hyppyalustana. Just nyt ne on hajasijoitettuina. M omassa huoneessaan järjestämässä, K poikien huoneessa ja O pesee mandariineja keittiössä. Sen aikaa et saan ruuan laitettua.

L on kotona vielä tänään, huomenna ja tiistaina. Sen jälkeen alkaa arki. Ei ole ketään muuta vaihtamassa vaippaa, tai komentamassa ja puuttumassa. Ei leikkimässä tai tyhjentämässä tiskikonetta.. On vain mä, käytännössä 24/7. Onneksi kalenteri sentään ammottaa tyhjyyttään. Terapiaa ja balettia keskiviikkoisin, psykologi joka toinen perjantai ja M:n koulu

Purkamassa ostoksia autosta. Huomatkaa 60 kananmunan paketti. Meillä kun menee aina 8-10 munaa kerralla.



Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anni31. joulukuuta 2012 klo 12.25

    Mites teidän omat kanaset? Koska sieltä saa munia? Mua kiinnostaa aihe omista kanoista, mut täällä kaupungissä se on hiukan vaikeeta. Etenkin kun ne vissiin tartteis myös kukon. Toisaalta mä leivon kaiken ilman munia, koska ilman munia tulee ihan yhtä hyvää, enkä viitsi sen takia ostaa munia, kun sit ne loput jää käyttämättä.

    Pikaista paranemista kaikille toipilaille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa2. tammikuuta 2013 klo 14.30

      Meidän omat kanaset voi hyvin ja asuu naapurissa farmilla. Meillä ei siipikarjaa saa pitää. Kukkoa ei munien tuottamiseen tarvita ja täällä kukot on jopa pääasiallisesti kiellettyjä vähänkin tihemmin asutuilla alueilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää