Siirry pääsisältöön

vapaalla


On mahtavaa huomata että yhä ja aina vaan meillä on asiaa toisillemme myös silloin kun ei puhuta kotiasioista tai lapsista. Puhuttiin ja naurettiin ja hassuteltiin... maisteltiin kuohuviinejä, istuttiin pubissa, shoppailtiin alesta lapsille, shoppailtiin aleista itselle. Kierrettiin sisustusliikkeitä – ostettiinkin... kynttilöitä ja siirappikannu ja mulle sellainen kannellinen sairaalalasi yöpöydälle. L osti itselleen viskilasit. 





Välipäivinä shoppailu on pelkkää säästöä... M:lle kaks paitaa ja shortsit ja hame, pojille kaks paitaa... yhteensä $86 alunperin $283. Kysymys lienee olisinko ostanut muutenkin ne samat vaatteet? Joo olisin, en tosiaan joo tolla lähtöhinnalla, mutta niinä vaatekappaleina kyllä.




Lähtiessä jo sanoin L:lle et nyt saatiin hyvä sitteri. L kysyi et kuin niin, onko se ollut ennenkin. Sanoin et mä vaan tiesin et se on hyvä het kun näin sen. Hyvä se olikin. Kaikilla oli ollut kivaa, ruoka oli maistunut, pojat oli nukkumassa ja aamulla kuumeinen O kysyi ekaks että missä Ms B on. Koti oli sen lähtiessä siistimpi kuin sen tullessa ja oli piirretty ja pelailtu ja... Sellainen on hyvä sitteri. Ei sen tartte olla kasvatustieteiden maisteri tai koulutettu siinä ja tässä ja tossa. Ei sitterillä ole kasvatusvastuuta. Ihan tavallinen ihminen  riittää.



Kotona jatkettiin katsomalla seuraava Wallander... ihana löytö Netflixistä. Viime jouluna, vai oliko se sitä edellisenä kun katsottiin kaikki Stieg Larssonit.



Kahdeksan tuntia oli lyhyt aika. oltaisiin viihdytty pidempäänkin. Aina välillä on terveellistä testata vieläkö me viihdytään keskenämme, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Meillä on ystäviä, jotka menee aina deitille leffaan ettei tartte puhua.


Tänään siis seuraava potilas lääkäriin. Eiköhän me vielä jossakin välissä saada toi K:kin antibioottikuurille.  Yhdelle yhtä x määrä päiviä y kertaa päivässä ja toiselle toista a päivää y kertaa päivässä ja kolmannelle x päivää c kertaa päivässä. Mulla on kokemusta tästä. Se vaatii lääkekalenterin.


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Hanna28. joulukuuta 2012 klo 15.11

    Teilla oli hyva sitteri! Minulla kokemusta monenlaisista ja tuo kuvaamasi tayttaa kaikki vaatimukset. Itselleni tarkeinta on etta lapsilla on kivaa ja perushuolto pelaa. Bonusta on jos lapset on saatu nukkumaan ja lisabonusta jos kamppa on kunnossa ja aivan extraa on sitten se jos on pyykkiakin ehditty viikkamaan.
    Meidan lasten suosikkihoitaja oli aikanaan Lisa joka tuli ovesta yllatyskassin kanssa. Se oli kaikkien aikojen viisain liikku, hanta odotettiin kuin joulupukkia. Taman menetelman on omaksunut meidan 13v. jolle on alkanut pikkuhiljaa tulla tilausta naapustoon lapsenvahdiksi. Paaset itse helpommalla kun lapset touhuaa heille uusien lelujen kanssa nukkumaanmenoon asti! Hienoilla kasvatusteorioilla on hyvin vahan tekemista kaytannon kanssa, kokemus opettaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa28. joulukuuta 2012 klo 15.58

      Meillä on kans ollu aikamoinen arsenaali erilaisia tyyppejä ja nää jalatmaassahenkiset on aina olleet niitä parhaita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää