Siirry pääsisältöön

vapaalla


On mahtavaa huomata että yhä ja aina vaan meillä on asiaa toisillemme myös silloin kun ei puhuta kotiasioista tai lapsista. Puhuttiin ja naurettiin ja hassuteltiin... maisteltiin kuohuviinejä, istuttiin pubissa, shoppailtiin alesta lapsille, shoppailtiin aleista itselle. Kierrettiin sisustusliikkeitä – ostettiinkin... kynttilöitä ja siirappikannu ja mulle sellainen kannellinen sairaalalasi yöpöydälle. L osti itselleen viskilasit. 





Välipäivinä shoppailu on pelkkää säästöä... M:lle kaks paitaa ja shortsit ja hame, pojille kaks paitaa... yhteensä $86 alunperin $283. Kysymys lienee olisinko ostanut muutenkin ne samat vaatteet? Joo olisin, en tosiaan joo tolla lähtöhinnalla, mutta niinä vaatekappaleina kyllä.




Lähtiessä jo sanoin L:lle et nyt saatiin hyvä sitteri. L kysyi et kuin niin, onko se ollut ennenkin. Sanoin et mä vaan tiesin et se on hyvä het kun näin sen. Hyvä se olikin. Kaikilla oli ollut kivaa, ruoka oli maistunut, pojat oli nukkumassa ja aamulla kuumeinen O kysyi ekaks että missä Ms B on. Koti oli sen lähtiessä siistimpi kuin sen tullessa ja oli piirretty ja pelailtu ja... Sellainen on hyvä sitteri. Ei sen tartte olla kasvatustieteiden maisteri tai koulutettu siinä ja tässä ja tossa. Ei sitterillä ole kasvatusvastuuta. Ihan tavallinen ihminen  riittää.



Kotona jatkettiin katsomalla seuraava Wallander... ihana löytö Netflixistä. Viime jouluna, vai oliko se sitä edellisenä kun katsottiin kaikki Stieg Larssonit.



Kahdeksan tuntia oli lyhyt aika. oltaisiin viihdytty pidempäänkin. Aina välillä on terveellistä testata vieläkö me viihdytään keskenämme, ilman sen kummempaa ohjelmaa. Meillä on ystäviä, jotka menee aina deitille leffaan ettei tartte puhua.


Tänään siis seuraava potilas lääkäriin. Eiköhän me vielä jossakin välissä saada toi K:kin antibioottikuurille.  Yhdelle yhtä x määrä päiviä y kertaa päivässä ja toiselle toista a päivää y kertaa päivässä ja kolmannelle x päivää c kertaa päivässä. Mulla on kokemusta tästä. Se vaatii lääkekalenterin.


Kommentit

  1. Teilla oli hyva sitteri! Minulla kokemusta monenlaisista ja tuo kuvaamasi tayttaa kaikki vaatimukset. Itselleni tarkeinta on etta lapsilla on kivaa ja perushuolto pelaa. Bonusta on jos lapset on saatu nukkumaan ja lisabonusta jos kamppa on kunnossa ja aivan extraa on sitten se jos on pyykkiakin ehditty viikkamaan.
    Meidan lasten suosikkihoitaja oli aikanaan Lisa joka tuli ovesta yllatyskassin kanssa. Se oli kaikkien aikojen viisain liikku, hanta odotettiin kuin joulupukkia. Taman menetelman on omaksunut meidan 13v. jolle on alkanut pikkuhiljaa tulla tilausta naapustoon lapsenvahdiksi. Paaset itse helpommalla kun lapset touhuaa heille uusien lelujen kanssa nukkumaanmenoon asti! Hienoilla kasvatusteorioilla on hyvin vahan tekemista kaytannon kanssa, kokemus opettaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kans ollu aikamoinen arsenaali erilaisia tyyppejä ja nää jalatmaassahenkiset on aina olleet niitä parhaita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...