Siirry pääsisältöön

jouluisia vastauksia haasteeseen


Löysin tämän Senjalta ja kävin hakemassa sen "alkuperäisen" version ja päätin vastailla... haastan mukaan kaikki jouluihmiset!

1. What's your favorite holiday movie?
  • Love Actually


2. What's your favorite Christmas color?
  • No mutku mä tykkään ihan kaikista väreistä - oikeesti. Meidän joulukodista löytyy punaista, valkoista, vihreetä, kultaa, hopeeta, pinkkiä, purppuraa, sinistä...


3. Do you like to stay in your PJ's or dress up for Christmas?
  • On myönnettävä et kyllä se pyjama on aika houkutteleva.


4. If you could buy one person a present this year who would it be?
  • Jos vain yhdelle sais ostaa… varmaan se sit olis L, mailman paras mies.


5. Do you open your gifts on Christmas Eve or Christmas morning?
  • Jouluaamuna. Kokeillaan tätä nyt näin, ehkä sit kun lapset on isompia voidaan palata jouluaattoon.


6. Have you ever built a gingerbread house?
  • Aina, paitsi ehkä kerran. Aikanaan piirsin kaavatkin itse ja värkkäsin ja puuhasin… nyt ostetaan vaan sellainen valmis paketti ja koristellaan, tai lapset sen nyt pääasiassa koristeli mikä on mulle paljon suurempi suoritus… katsoa vierestä eikä puuttua ja tehdä mieleistään.


7. What do you like to do on your Christmas break?
  • Mikäs se sellainen on? No ei, levätä ja ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa. Ennen kaikkea kiireettömyys ja aikatauluttomuus on ihanaa.


8. Any Christmas wishes?
  • Tähän kai kuuluis kirjoittaa jotain suurta, niin kuin maailmanauha tai ruokaa kaikille tai kaikille lapsille rakastava koti tai… mä nyt kuitenkin toivon vaan sitä rauhallista ja levollista joulua kaikille läheisilleni.


9. Favorite Christmas smell?
  • Joulukuusi


10. Favorite Christmas meal or treat?
  • Kinkku, just uunista ulos otettuna. Ja vastaleivottu ruisleipä, mutta sitä saa muutenkin kuin jouluna.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää