Siirry pääsisältöön

jouluisia vastauksia haasteeseen


Löysin tämän Senjalta ja kävin hakemassa sen "alkuperäisen" version ja päätin vastailla... haastan mukaan kaikki jouluihmiset!

1. What's your favorite holiday movie?
  • Love Actually


2. What's your favorite Christmas color?
  • No mutku mä tykkään ihan kaikista väreistä - oikeesti. Meidän joulukodista löytyy punaista, valkoista, vihreetä, kultaa, hopeeta, pinkkiä, purppuraa, sinistä...


3. Do you like to stay in your PJ's or dress up for Christmas?
  • On myönnettävä et kyllä se pyjama on aika houkutteleva.


4. If you could buy one person a present this year who would it be?
  • Jos vain yhdelle sais ostaa… varmaan se sit olis L, mailman paras mies.


5. Do you open your gifts on Christmas Eve or Christmas morning?
  • Jouluaamuna. Kokeillaan tätä nyt näin, ehkä sit kun lapset on isompia voidaan palata jouluaattoon.


6. Have you ever built a gingerbread house?
  • Aina, paitsi ehkä kerran. Aikanaan piirsin kaavatkin itse ja värkkäsin ja puuhasin… nyt ostetaan vaan sellainen valmis paketti ja koristellaan, tai lapset sen nyt pääasiassa koristeli mikä on mulle paljon suurempi suoritus… katsoa vierestä eikä puuttua ja tehdä mieleistään.


7. What do you like to do on your Christmas break?
  • Mikäs se sellainen on? No ei, levätä ja ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa. Ennen kaikkea kiireettömyys ja aikatauluttomuus on ihanaa.


8. Any Christmas wishes?
  • Tähän kai kuuluis kirjoittaa jotain suurta, niin kuin maailmanauha tai ruokaa kaikille tai kaikille lapsille rakastava koti tai… mä nyt kuitenkin toivon vaan sitä rauhallista ja levollista joulua kaikille läheisilleni.


9. Favorite Christmas smell?
  • Joulukuusi


10. Favorite Christmas meal or treat?
  • Kinkku, just uunista ulos otettuna. Ja vastaleivottu ruisleipä, mutta sitä saa muutenkin kuin jouluna.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...