Siirry pääsisältöön

valkoinen elefantti


Kinkku suolassa ja kahdet juhlat juhlittu... tänään olis seuraavat ja lauantaina vielä yhdet. Tänään olisin voinut pitää taukoa ja olla vaan kotona, kotoilija kun on vähän huono iltariekkuja ja mua väsyttää jo etukäteen kun ajattelen tätä päivää ja edessä olevaa edestakaisin suhailua... ja kokoustamista ja Klinikan odotushuonetta ja... saisko kömpiä takaisin peiton alle?

Eiliset kemut oli kyllä kivat... ns. White Elephant Ornament Exchange – en osaa kääntää, siis selitän... Jokainen tuo juhliin halvan ($5) joulukuusenkoristeen ja siis pakkaa sen mahdollisimman jouluisasti ja hienosti. Jokainen juhlija nostaa pussista itselleen numeron ja se on lahjojen avaamisjärjestys... Mä olin eilen eka. Valkkasin siis kiinnostavan paketin, avasin ja kaikki asiaankuuluvasti ihailee mun saamaa joulukuusenkoristetta. Se jolla on seuraava numero voi joko avata uuden paketin TAI ”varastaa” mun avaaman paketin. Saman lahjan saa varastaa kahdesti ja sen kolmas omistaja saa siis pitää sen. Jos mun lahja varastetaan saan varastaa joltakin toiselta tai avata uuden paketin. Koska mä avasin ensimmäisenä oli mun vuoro myös viimeisenä ja näin sain sitten valita mieleiseni ja jättää ne joulukuuseen laitettavat korkokengät jonkun toisen tuskaksi. Vähän sekavaa, mutta hauskaa. Nukkumaanmenoaika vaan vähän kärsi.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi11. joulukuuta 2012 klo 12.57

    Hei,

    Kiitos valtavan mielenkiintoisista blogeista (100+ pv autismin kanssa)! Ihan vain näin heittona ja varmaan kuuletkin tätä usein mutta ehdottomasti olisi hienoa jos kokoaisit nämä blogien kirjoitukset koviin kansiin ja kirjaksi.
    Kirjoitat niin elämänmakuisesti ja oikeasti mukaansatempaavasti, että näin tuikituntematon lukijakin, anonyymi, on viettänyt nyt jo useamman päivän kirjoituksiesi parissa!

    Mahtavaa ja voimallista joulun odotusta ja itse juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. joulukuuta 2012 klo 18.06

      Kiitos! Kivaa kun viihdyt mukana ja tervetuloa joukkoon! Et ole eka joka ehdottaa sitä kirjan tekemistä ja mun on myönnettävä että se on harkinnassa...

      Hyvää joulunaikaa myös sinne!

      Poista
  2. Anonyymi12. joulukuuta 2012 klo 5.46

    Heips!

    Hyvä idea tuo kirja! Päädyin 100+n päivää autismin kanssa blogiin jonkun linkkauksesta ja luin samalta istumalta postauksiasi ainakin kaksi tuntia :) Sen jälkeen oon kahlaillut tekstejä eteenpäin aina kun on ollut aikaa.

    Mies oli viisi päivää reissussa, enkä ees ehtinyt ikävöidä kun oli mielenkiintoista luettavaa ;)

    Tykkään paljon sun tavasta kirjoittaa, teksti soljuu kivasti eteenpäin ja on, niinkuin aikaisemmin mainittiin, elämänmakuista ja mukaansatempaavaa!

    Kivaa joulunodotusta koko teidän poppoolle, jään takuulla seuraamaan.
    -Notte

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää