Siirry pääsisältöön

valkoinen elefantti


Kinkku suolassa ja kahdet juhlat juhlittu... tänään olis seuraavat ja lauantaina vielä yhdet. Tänään olisin voinut pitää taukoa ja olla vaan kotona, kotoilija kun on vähän huono iltariekkuja ja mua väsyttää jo etukäteen kun ajattelen tätä päivää ja edessä olevaa edestakaisin suhailua... ja kokoustamista ja Klinikan odotushuonetta ja... saisko kömpiä takaisin peiton alle?

Eiliset kemut oli kyllä kivat... ns. White Elephant Ornament Exchange – en osaa kääntää, siis selitän... Jokainen tuo juhliin halvan ($5) joulukuusenkoristeen ja siis pakkaa sen mahdollisimman jouluisasti ja hienosti. Jokainen juhlija nostaa pussista itselleen numeron ja se on lahjojen avaamisjärjestys... Mä olin eilen eka. Valkkasin siis kiinnostavan paketin, avasin ja kaikki asiaankuuluvasti ihailee mun saamaa joulukuusenkoristetta. Se jolla on seuraava numero voi joko avata uuden paketin TAI ”varastaa” mun avaaman paketin. Saman lahjan saa varastaa kahdesti ja sen kolmas omistaja saa siis pitää sen. Jos mun lahja varastetaan saan varastaa joltakin toiselta tai avata uuden paketin. Koska mä avasin ensimmäisenä oli mun vuoro myös viimeisenä ja näin sain sitten valita mieleiseni ja jättää ne joulukuuseen laitettavat korkokengät jonkun toisen tuskaksi. Vähän sekavaa, mutta hauskaa. Nukkumaanmenoaika vaan vähän kärsi.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi11. joulukuuta 2012 klo 12.57

    Hei,

    Kiitos valtavan mielenkiintoisista blogeista (100+ pv autismin kanssa)! Ihan vain näin heittona ja varmaan kuuletkin tätä usein mutta ehdottomasti olisi hienoa jos kokoaisit nämä blogien kirjoitukset koviin kansiin ja kirjaksi.
    Kirjoitat niin elämänmakuisesti ja oikeasti mukaansatempaavasti, että näin tuikituntematon lukijakin, anonyymi, on viettänyt nyt jo useamman päivän kirjoituksiesi parissa!

    Mahtavaa ja voimallista joulun odotusta ja itse juhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. joulukuuta 2012 klo 18.06

      Kiitos! Kivaa kun viihdyt mukana ja tervetuloa joukkoon! Et ole eka joka ehdottaa sitä kirjan tekemistä ja mun on myönnettävä että se on harkinnassa...

      Hyvää joulunaikaa myös sinne!

      Poista
  2. Anonyymi12. joulukuuta 2012 klo 5.46

    Heips!

    Hyvä idea tuo kirja! Päädyin 100+n päivää autismin kanssa blogiin jonkun linkkauksesta ja luin samalta istumalta postauksiasi ainakin kaksi tuntia :) Sen jälkeen oon kahlaillut tekstejä eteenpäin aina kun on ollut aikaa.

    Mies oli viisi päivää reissussa, enkä ees ehtinyt ikävöidä kun oli mielenkiintoista luettavaa ;)

    Tykkään paljon sun tavasta kirjoittaa, teksti soljuu kivasti eteenpäin ja on, niinkuin aikaisemmin mainittiin, elämänmakuista ja mukaansatempaavaa!

    Kivaa joulunodotusta koko teidän poppoolle, jään takuulla seuraamaan.
    -Notte

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää