Siirry pääsisältöön

pähkinää särkemässä


Aloitetaan siitä Pähkinänsärkijästä...

Me ollaan jo viikkoja puhuttu M:n kanssa siitä et joulukuun tokana mennään Pähkinänsärkijään ja jostain kumman syystä mulle tuli vasta tänä aamuna mieleen, et ehkä olis syytä puhua tästä aiheesta vähän spesifimmin... Ja niinhän se oli, M oli koko ajan kuvitellut olevansa menossa tanssimaan. Loppuaamun metsästin netistä valokuvaa tästä kyseisestä teatterista – huonolla menestyksellä – ja keskityin puhumaan siitä mitä on odotettavissa.

Matkalla alkoi M:n ahdistus ja hermostus nousta pintaan, ja kun se tajus miten paljon ihmisiä sinne oli menossa, se meinas lyödä liinat kiinni. Onneksi päästiin kuitenkin sovinnolla sisään ja saliin ja se ymmärsi et ei se joudu näitten tyyppien kanssa keskustelemaan... ja sit tuli R ja sen äiti ja niillä oli sattumalta paikat suoraan meidän edessä, seuraavalla rivillä alkoi tilanne helpottamaan.



Olin kuitenkin henkisesti varautunut lähtemään kesken esityksen... ajattelin että a) M ei jaksa istua ja seurata esitystä b) se ei osaa olla hiljaa vaan huutelee esityksen aikana – tästäkin on kokemusta tai c) se itse haluaa lähteä... Hyvin me selvittiin ja nähtiin koko esitys alusta loppuun vaikka onhan mun myönnettävä, et M puhui mulle koko ajan ja istui mun sylissä ja seisoi ja istui ja istui omalla tuolillaan ja mun sylissä ja toisinpäin mun sylissä ja seisoi ja oli taas omalla paikallaan ja mun sylissä ja lattialla ja seisoi ja... paikallaan se oli korkeintaan parikymmentä sekuntia kerrallaan.

Väliajan se kiipeili ensin kaiteella ja sit ohjasin sen kävelemään niitä katsomon portaita ylös ja alas ja ylös ja alas... Kun M:aa ahdistaa, se ei osaa rauhoittua – hetkeksikään se ei kertakaikkiaan kykene olemaan paikallaan.

Toka osa oli lyhkäisempi ja M:n mielestä ne tanssit oli ihania, olihan ne. Munkin mielestä esitys oli hyvä ja oli ihanaa nähdä terveen näköisiä tanssijoita – oikeesti! Vaan yksi soolotanssija näytti siltä et se pitäis hyllyttää kunnes se on oppinut pitämään itsestään huolta ja syömään. Ne oli kaikki kauniita, lihaksikkaita ja terveen näköisiä nuoria naisia – roolimallikelpoisia.

Esityksen jälkeen ne kertoi ja esitteli yleisölle miten lavasteet toimii ja miten sataa lunta ja... lapset sai kysyä kysymyksiä – aivan mahtava idea! Aulassa pääsi valokuviin tanssijoitten kanssa. Me juhlittiin balettielämystä vielä ranskalaisessa kahvilassa croissareiden ja macaroonien avulla, mukana R ja sen äiti. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...