Siirry pääsisältöön

joulukuu!


Ihanaa että on joulukuu!!!!! Mulla oli aivan hillittömän hauaskaa eilen illalla kun kiersin lasten makkareissa maalaamassa nukkuvan jälkikasvuni, plus Koiran, nenät punaisiksi – Tontun tekosia... alhaalla se oli maalannut tukun joulukortteja ja tuonut lapsille adventtikalenterin ja suklaat siihen kankaiseen versioon... Aamulla oli vähintään yhtä hauskaa katsoa lasten ilmeitä.

Karsea viikko on takana, toivottavasti seuraavasta tulee helpompi... stressitason huomas siitä että yöllä tuli taas mietittyä kaikenlaista turhaa. Nyt nautitaan kuitenkin viikonlopusta ja valokuvauspäivän kameraleikeistä. L on K:n ja M:n kanssa asioilla ja O yrittää rauhoittua nukkumaan ylhäällä, mä olen siis käytännössä ihan yksin kotona – aivan sikamakeeta ja aivan ihanan hiljaista! Just lähetin L:lle sähköpostitse kauppalistan ja laitoin toisen meilin lihakauppaan tilatakseni kinkun. Juotuani ton kahvikupillisen taidan ryhtyä torkkupeiton tekoon – siis se sama keskeneräinen peitto joka on kyllä kohta jo koossa.

Mä mietin pitkin viimeviikkoa että on sellainen tunne kuin olis umpsukkeluksissa ja yrittäis päästä pintaan ja just kun saa vedettyä henkeä vajoaa taas pinnan alle... jokaisena päivänä toivoin vain ja ainoastaan saavani olla edes pienen hetken ihan vaan yksin ja rauhassa – nyt saan.

Tuntuu pahalta ajatella omista lapsista et ne on ihan kauheita, mutta ne vaan aina välillä on ja mä tunnen itseni täysin kyvyttömäksi ohjaamaan niitä... en osaa, en pysty, mun keinot ei riitä... tekee mieli pistää ne yhteen riviin ja antaa koko laumalle selkäsauna - eihän sillä voita mitään muuta kuin hetken helpotuksen omille agressioille ja kielteisille tunteille... silti niitä tunteita on. Yks äiti mulle taas tänään sanoi et onpas se hassua et sun lapsista yks on jäljessä ja toinen ASD, ennen ne olis olleet vaan lapsia... hyvää se varmaan tarkoitti mut ei juur mun mieltä lämmittänyt.

Illalla meinaan kaataa lasillisen punkkua ja editoida kuvia nautiskellen...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...