joulukuu!

Ihanaa että on joulukuu!!!!! Mulla oli aivan hillittömän hauaskaa eilen illalla kun kiersin lasten makkareissa maalaamassa nukkuvan jälkikasvuni, plus Koiran, nenät punaisiksi – Tontun tekosia... alhaalla se oli maalannut tukun joulukortteja ja tuonut lapsille adventtikalenterin ja suklaat siihen kankaiseen versioon... Aamulla oli vähintään yhtä hauskaa katsoa lasten ilmeitä.

Karsea viikko on takana, toivottavasti seuraavasta tulee helpompi... stressitason huomas siitä että yöllä tuli taas mietittyä kaikenlaista turhaa. Nyt nautitaan kuitenkin viikonlopusta ja valokuvauspäivän kameraleikeistä. L on K:n ja M:n kanssa asioilla ja O yrittää rauhoittua nukkumaan ylhäällä, mä olen siis käytännössä ihan yksin kotona – aivan sikamakeeta ja aivan ihanan hiljaista! Just lähetin L:lle sähköpostitse kauppalistan ja laitoin toisen meilin lihakauppaan tilatakseni kinkun. Juotuani ton kahvikupillisen taidan ryhtyä torkkupeiton tekoon – siis se sama keskeneräinen peitto joka on kyllä kohta jo koossa.

Mä mietin pitkin viimeviikkoa että on sellainen tunne kuin olis umpsukkeluksissa ja yrittäis päästä pintaan ja just kun saa vedettyä henkeä vajoaa taas pinnan alle... jokaisena päivänä toivoin vain ja ainoastaan saavani olla edes pienen hetken ihan vaan yksin ja rauhassa – nyt saan.

Tuntuu pahalta ajatella omista lapsista et ne on ihan kauheita, mutta ne vaan aina välillä on ja mä tunnen itseni täysin kyvyttömäksi ohjaamaan niitä... en osaa, en pysty, mun keinot ei riitä... tekee mieli pistää ne yhteen riviin ja antaa koko laumalle selkäsauna - eihän sillä voita mitään muuta kuin hetken helpotuksen omille agressioille ja kielteisille tunteille... silti niitä tunteita on. Yks äiti mulle taas tänään sanoi et onpas se hassua et sun lapsista yks on jäljessä ja toinen ASD, ennen ne olis olleet vaan lapsia... hyvää se varmaan tarkoitti mut ei juur mun mieltä lämmittänyt.

Illalla meinaan kaataa lasillisen punkkua ja editoida kuvia nautiskellen...