torstai 3. syyskuuta 2015

kohtalokas vuokralainen

meillä on vuokralainen


Kun iltapäivällä kävelin lasten kanssa kotiin bussipysäkiltä oli ovessa lappu. Tunnistin sen jo kaukaa tuholaistorjuntafirman lappuseksi ja muistin Fredden sanoneet että ne oli tulossa tällä viikolla. Nappasin lappusen ovenkahvasta ja olin jo puolihuolimattomasti heittämässä sitä pöydälle ennen kuin huomasin että lappuun on kirjoitettu meille viesti: ”Teidän kuistin alla asuu jänis” Tuholaistorjujan mielestä se pitäis epäilemättä torjua, mutta mun puolesta saa asua. Eihän tuo aiheuta sen kummempaa häiriötä ja mieluummin jänis kuin pesukarhu.  Saattaahan se päättää muuttaakin siinä vaiheessa kun Martta tulee taloon.

Aamulla tiputin laumani toista kertaa bussille. Ne hyppelehti bussiin ja mä ajoin aamiaiselle kaupunkiin. Parasta tässä kolme lasta koulussa systeemissä on mahdollisuus tavata ystäviä ilman laumaa. Voihan niitä tavata laumankin kanssa, mutta silloin ne tapaamiset jää vähintäänkin jakomielitautisiksi mun yrittäessä keskustella yhtäaikaa neljän ihmisen kanssa neljästä eri aiheesta. Kun syö ystävän kanssa aamiaista ilman lapsia on keskustelu antoisampaa ja se saa soljua omia teitään ilman vessataukoja ja oheisjutustelua. Näistä paremmista tapaamisista puuttuvat myös ne pikkupatojen pienet korvat ja voi puhua muustakin kuin säästä ja uimaveden lämpötilasta.

aamulla oli syksyistä ja kylmää... vuorille oli satanut ensilumi


Tämän aamuinen aamiainen tosin keskeytyi koulusta tulleeseen sähköpostiin - erityisopelta. Prinsessa oli repinyt aamutuimaan pelihousunsa bussikuskin kanssa ja asiaa oli selvitelty rehtorin ja erityisopettajan voimin koulun pihalla. Siinä vaiheessa kun olin ehtinyt meilin puoliväliin huokasin ensimmäisen kerran syvään. Tilannehan oli alkanut jo eilen kotimatkalla M:n ollessa sitä mieltä että koulubussinkuljettaja on epäreilu ja ilkeä. Bussista kun putkahti ulos kyynelehtivä nuori nainen. Sen nuoren naisen kanssa oli kyllä useampikin muu matkustaja samaa mieltä.

Tänä aamuna tilanne oli eskaloitunut siihen että bussitäti oli tuupannut M:n takaisin penkkiin ja estänyt poistumasta bussista. Reksi oli rientänyt väliin ja M oli saatu kouluun. M väittää kivenkovaa ettei ollut sanonut eikä tehnyt yhtään mitään. Bussitäti sanoo että M oli käyttäytynyt huonosti ja vaatinut etuoikeuksia bussissa. Erityisopettajan kanta oli että M ottaa roolinsa isosiskona liian vakavasti ja Reksi oli kokonaisuudessaan huolissaan. M ei ole koko elämänsä aikana joutunut kertaakaan pulaan huonon käytöksen takia. Ymmärrän että Reksi raapii päätään. Niin raavin minäkin. Bussitädin väittämä käytös kun ei oikein sovi siihen mielikuvaan mikä meillä kaikilla on tästä lapsesta. Rikostutkija saattaisi sanoa ettei rikollinen sovi rikoksen profiiliin. Totuus lienee jossakin M:n ja Bussitädin kertomusten välimaastossa.



Ajelin aamiaiselta koululle palaveeraamaan erityisopettajan kanssa. Yhdessä me kehiteltiin toimintasuunnitelmaa ja Mrs Mills lupasi rakentaa sosiaalisentarinan bussimatkustamisesta ja sisaruksista ja kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Me oltiin yhtä mieltä siitä että kaikki koulunaloitukseen liittyvä stressi ja ahdistus oli varmasti osin tarpeettomasti kulminoitunut Bussitätiin. Eiköhän tää tästä suttaannu, parempi että se oli M eikä K. K:lla kun olis ollut riski saada se hankalan oppilaan leima otsaan.


Vähän myöhemmin koukkasin tyttäreni kyytiin. Sillä oli aika ortopedianklinikalle kipsinvaihtoon. Lääkärin assarin mielestä vähän pehmikettä korjaa tilanteen. Lääkäri katsoi kipsiä ja kättä ja totes saman kuin lastenlääkärikin... pakko vaihtaa ja jättää peukalolle enemmän tilaa. Pinkki kipsi vaihdettiin vihreään.

pinkistä vihreään


Samalla visiitillä me käytiin verikokeessa. Terveysvirasto kun oli tarkastuksessaan havainnut mahdollisen puutteen leikkausvälineistön steriloinnissa. Tämän takia jokainen vuosien 2010 ja 2015 välisenä aikana leikattu potilas kutsutaan verikokeeseen mahdollisen hepatiitti B ja C tartunnan ja HIV tartunnan selvittämiseksi. Todennäköisyys on häviävän pieni ja silti se on olemassa. Mietin paljonko ne mahdolliset miljoonat mua lohduttais jos oma lapsi osuisi siihen promillen miljoonasosaan joka on tartunnan saanut. Aika vähän. Mieluummin lapsi ilman tartuntaa kuin miljoonat.




Kotona meidän uusi kotiapulainen Kaisa oli töissä. Fredden uusin lelu. Lapset on innoissaan. Hyvin se Kaisa näyttää hommansa hoitavan. 

Kaisa