keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

pyhä helena

Kauan kaivatun vesisateen ropistessa ikkunaa vasten seuraan M:n kotitehtäväoperaatiota ja valmistaudun samalla latailemaan viimeiset lomakuvat tänne blogiin.

Viimeisenä lomapäivänä me ajettiin Mt St Helensin kautta kotiin. Mt St Helens on alueemme aktiivisin tulivuori, siis sellainen ihan oikeesti aktiivinen josta nousee savua. Edellisen kerran vuori purkautui - tai oikeastaan räjähti - toukokuun 18, 1980. Räjähdystä seurasi hiljaisempi kausi, kunnes heinäkuun 10, 2008 vuori heräsi ja alkoi rakentamaan itseään uudestaan.

vika aamu hotellissa

musta nää pikkutunnelit on jotenkin sympaattisia... yksi junalle, toinen autoille


maisema vaihtui metsäiseksi






ekat merkit vuoden 1980 purkauksesta

on huikeeta miten räjähdyksen paineaalto on kaatanut puut

Spirit Lake oli ennen suosittu lomailukohde. Purkauksen myötä järven vesi muuttui happamaksi ja kaikki elämä kuoli. Kuvassa näkyvä harmaa massa on järvessä ajelehtivia puunrunkoja.









Näkymä Mt St Helensille Windy Ridgestä



M ja L ja Mt Adams



maanantai 21. heinäkuuta 2014

kaapelikatkos ja vartalovoide

Eilen aamulla meillä herättiin siihen järkyttävään tilanteeseen että netti ei toiminut. Telkkari kellotti, buuttasin boksin. Telkkari kellotti edelleen, buuttasin modeemin - kahdesti. Kännykästä selviää että joku onnellinen on onnistunut katkomaan muutaman kaupungin alueelta kaapelin ja ettei kenelläkään ole aavistustakaan kauanko ongelman korjaaminen kestää. Sutjakasti L tosin viritti puhelimen kautta meille hotspotin, mutta henkisesti oltiin jo teknologiattomassa maailmassa.




Aamutelkkarin ja mun netissä luuhaamisen sijaan me rakennettiin legoilla ja lauman painellessa lopulta yläkertaan riehumaan mä ryhdyin tekemään "lotion bars" - siis sellaisia saippuapalan näköisiä vartalovoidesysteemejä.


vesihauteessa sulattelin noin desin kookosöljyä, desin mehiläisvahaa ja desin kaakaovoita

vuokina käytin ihan tavallisia silikonisia muffinsivuokia

tuoksuksi lisäsin bergamottiöljyä ja sitruunaöljyä

sulanut ja hajustettu massa kaadettiin vuokiin kovettumaan

vajaassa puolessa tunnissa vartalovoiteet näytti tältä

tunnin kohdalla uskalsin irroittaa ne muoteista

lauantai 19. heinäkuuta 2014

nukkuva tulivuori

Lupasin lisää kuvia... laitan tipottain, kun ei kukaan jaksa kaikkia kerralla...

M on kiinnostunut tulivuorista ja niitähän täällä riittää, meidän omassa osavaltiossa on viisi isoa tulivuorta ja naapurissa seitsemän. Matkan varrella kameraan osui melkoinen lista; Mt Rainier, Mt St Helens, Mt Adams, Mt Jefferson, Mt Hood, näistä Mt St Helens on tälläkin hetkellä aktiivinen ja Mt Rainier on listattu yhdeksi maailman vaarallisimmista tulivuorista. Hartiakorkeudeltaan se ohittaa K2:n joka on maailman toiseksi korkein vuori.

Tässä kuvia meidän retkeltä Mt Hoodille... Korkeutta vuorella on 3500m, ja se on kaikista todennäköisin Oregoninssa olevista tulivuorista purkautumaan. Mt Hood on myös ainoa hiihtokohde Pohjois-Amerikassa, joka on toiminnassa ympäri vuoden - 365 päivää vuodessa. Mt Hoodin kyljessä 2000m korkeudessa on Timberline Lodge. Timberline Lodge on tarkkasilmäisille elokuvaharrastajille tuttu Kubricin elokuvasta "Hohto" (1980). Hotellia käytettiin elokuvan ulkokuvauksiin.

Mt Hoodin kohdalla Columbia-joen rannalla sijaitsee Hood Riverin kaupunki.Tämä kaupunki elää talvet hiihtoturismille ja kesät purjelautailulle ja varjolautailulle - saatoin keksiä uuden sanan, kitesurfing on se mitä tarkoitan eli surffaamista laskuvarjon/ison leijan kanssa.















Timberline Lodge






jannut katsoo et miten tää homma oikein toimii

siellä ne on, pikkuriikkisinä M ja L






lämpötila on +29C






korkeanpaikankammoinen tarvitsi drinksun retken päätteeksi

hiihtobussi

matkalla takaisin näkyi Mt Adams


Hood River







matkalla takaisin hotelliin The Dallesiin