keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Kanadaan



Keskiviikkoaamuna havahdun tutusti heti viiden jälkeen. Vilkaisen Marttaa ja se istuu jo odottavan näköisenä kennelissään, katseessaan kysymys – joko mennään? Ei vielä. Tänään nukutaan vielä vähän, tänään on loma.

Seitsemältä istun kuistilla solmissa lenkkareitten nauhoja, aurinko paistaa ja aamussa on jäljellä vielä hitunen yön kirpeyttä. Jalkapallokentän nurmikko on kasteesta märkä ja Martta ajaa matoja noukkivat linnut lentoon meidän ylittäessä nurmikenttää. Metsässä karhunvatukoiden oksat nuokkuvat marjoista painavina, me syödään Martan kanssa päivän ensimmäinen aamiainen. Kaukaisuudessa huutaa kojootti ja jossakin lähempänä kuulen palokärjen etsivän omaa aamiaistaan.

Paluumatkalla vastaan tulee se laulava ja jumppaava kiinalainen setä, me vaihdetaan joka aamuiset tervehdyksemme; ni hao – good morning, koiranainen ja jumppaava mies.

Tuntia myöhemmin olen ruokakaupassa yöpaitaisen lapsen kanssa. Me valkataan aamiaiseksi viinereitä, tuorepuristettua appelsiinimehua, vaahterasiirappijogurttia, savulohipasteijaa ja tuoretta leipää. Kassa toivottelee huomenia ja kysyy miten päivä on lähtenyt käyntiin; ”Kiitos hyvin, ensimmäinen lomapäivä...”


Martta jää samalla reissulla eläinlääkäriaseman kennelosastolle hoitoon, tänään me pakataan auto ja suunnataan nokka kohti Kanadaa. 


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Vähän yli viisi ja viisi

Mitkä viisi asiaa mun keittiössä on välttämättömiä? Entä mitkä viisi haluaisin, mutten vielä ole saavuttanut? Valeäiti heitti ilmaan kysymyksen ja mä jäin pohtimaan miten siihen vastaisin.

Ihan heti oli selvää ettei viisi riitä yhtään mihinkään, ja itsenäisesti laajensin haasteen reiluun viiteen välttämättömimpään keittiövälineeseen ja viiteen ruoka-aineeseen jotka on kulmakiviä meidän kodissa. En kaivanut kaapeista etanapannuja, pastakonetta ja lihamyllyä, vaan keskityin ihan oikeesti niihin asioihin joita meillä käytetään miltei päivittäin. Kahvin voi keittää ilman hienoa keitintä, mutta mitkä ovat ne asiat jotka kannan mukaan meidän rantalomillekin. Ensin ajattelin et tää on helppoo, ja lopulta totesin ettei tosiaankaan... samalla tapaa kuin sillä joka ei laita ruokaa on vaikeeta ylipäätään löytää muuta tärkeetä kuin lautaset ja aterimet, niin mulla on vastassa valinnanvaikeus. Paljon tärkeetä ja rakasta jäi siis ulkopuolelle.


Entä ne unelmat. Kuten jo totesin, meiltä löytyy lihamyllystä pastakoneen kautta yleiskoneeseen. On parsankuorimaveitsi, melonipallontekijä ja liekinheitin. Täytynee siis vielä lisätä lista turhakkeista. Mistä siis haaveilla kun ei enää mitään tarvitse? Kun meillä on jo se kymmenen hengen ruokapöytäkin. Sellainen vesihana lieden yläpuolella pastakattilaa varten? Kolme kertaa nykyisen kokoinen keittiö? Jääkaappi johon voi kävellä sisään? Viking liesi? Viinikellari?

Ne tärkeimmät keittiövälineet

Näistä tässä veitset, atulat ja pannut kulkee mukana myös lomilla. Oikeesti. 

Tiskisieni jonka voi täyttää saippualla, astianpesuaine ja käsisaippua.

Kymmenkunta vuotta takaperin Suomesta mukana tuotu lävikkö.

Kolme tärkeintä veistä ja teroitin. Meillä ei ole veitsisarjaa, vaan jokainen veitsi on erikseen ostettu ja valittu. Wusthof sopii hyvin mun käteen. Eniten on käytössä kokkiveitsi, juuresveitsi ja pikkusantoku. 

Jättiläispinsetit eli atulat. 

Kaksi tärkeintä valurautapannua. 

Vohvelirauta on käytössä useamman kerran viikossa. 

Mun metalliset kulhot.

ja silikonilastat bambuvarrella

Viisi arkipäivän raaka-ainetta

Kaapista löytyy aina myös erilaisia jauhoja ja vehnäjauhoja ainakin kolmea erilaista sorttia. Meillä on aina kaurahiutaleita, muroja, hilloa, leipää, ketsuppia, riisiä, pastaa, hedelmiä ja vihanneksia. Pakastimessa on keskimäärin kai viittä sorttia jäätelöä ja autotallin jääkaapista löytyy poikkeuksetta olutta, jogurttia, kivennäisvettä ja Fredden limut. Luit oikein, meillä on kaksi jääkaappia. 

kolme tärkeintä ruokaöljyä

Maitoa ja munia. Tällä hetkellä kaikki lapset kestää taas maitoa. Mä siedän sitä huonommin, Fredde ei lainkaan.
Munia meillä taitaa mennä ainakin se yksi 24 rasia viikossa. 

Helppo lounas.

Helppo päivällinen.

Viisi turhaketta

Näistä olis pitänyt laittaa käyntii kisa, sellainen valehtelijoiden klubin kaltainen... tiedätkö mihin tätä käytetään?


Ylimpänä parsankuorimaveitsi, seuraavana melonipallon tekijä ja alimpana tomaatin kannan poistin.

Näillä tehdään kivanmallisia keitettyjä munia.

...ja viimeisenä pannarimuotit. 

Ja viisi unelmaa


Vois se olla isompikin, mutta jotakin tähän suuntaan... täällä lisää

Tällaisen kun vielä jonakin päivänä sais... hintaa tällä tosin on noin $15.000 - Vikingin sivustolla voi käydä kuolaamassa.

Se vesihana lieden yläpuolelle. Meillä on ystäväpariskunta joilla on tällainen, ja se on maailman paras! Täällä lisää.

Viinikellari - käy kurkkimassa täältä

Jääkaappi johon voi kävellä sisään.



tiistai 19. heinäkuuta 2016

reilut 365 päivää elämää


Vuodessa ehtii paljon. Vanhojen kuvien katsomisessa on nostalgia, rakastan – ihan oikeesti joo rakastan – sitä naamiksen systeemiä joka tarjoilee vanhoja valokuvia ja päivityksiä katsottavaksi. Minkälaista meillä oli silloin joskus, silloin kun meillä vielä oli kolme vaippapeppua ja syötin sadetakissa poikia keittiön lattialla. Ai miksi sadetakissa? No koska jannut pärisytteli menemään ja sadetakki oli ainoa järjellinen suojavaruste.

Mutta vuodessa, yhdessä vuodessa. Yhdessä vuodessa ehtii paljon. Martta täyttää vuoden ja kerään albumiin kuvia ensimmäisen vuoden varrelta. Tarina alkaa siitä kun me käytiin tutustumassa Martan vanhempiin, viikkoa ennen Martan syntymää. Se polveilee ensimmäisistä pentukuvista meidän visiittiin Martan ensimmäisessä kodissa, siitä päivästä kun me viimeinkin saatiin neito kotiin ja matkasta sen jälkeen. Yhteen vuoteen on mahtunut vain yksi onnettomuus ja valtavasti hyviä hetkiä. Vuodessa Martasta on tullut kiinteä osa perhettä, Martta määrittelee jopa Fredden auto-ostoksia, neiti kun ei tykkää matkustaa lavalla yhtään sen enempää kuin M istua jannujen kanssa samalla rivillä.

Martalla on ollut leikkideittejä. Se on matkustanut rannalle ja viinitiloille. Martta on käynyt meidän kanssa ostoksilla, oppinut poimimaan marjat suoraan pensaasta, uimaan ja nauttimaan aamuisista metsälenkeistä. Jokainen arkiaamu herätyskello soi 5:30, vedän jalkaan lenkkarit ja me lähdetään kahdestaan metsään. Tänään vastaan tuli peura, taannoin härkäsammakko. Toisinaan näen huuhkajan tai palokärjen, joskus kojootin tai ilveksen. Martta kulkee mun kanssa aina ilman hihnaa, naapurit tietää että se nyt on meidän Martta ja se istuu alas kun kävelee vastaan. Marttaa pelkää vain se yksi naapurin setä.


Martta nyt vaan on – paras kaikista Martoista. Tässä kuvia Martan ensimmäisestä vuodesta. 

Heinäkuu 2015 


Martan äiti Noche


Ekat kuvat Martasta viikon vanhana


kaksi viikkoa

 Elokuu 2015


kolme viikkoa



Syyskuu 2015









Lokakuu 2015 







tuli vähän nuohottua...




Marraskuu 2015




Harvahammas







Joulukuu 2015








Tammikuu 2016 




Lelukaupassa

Huonekaluliikkeessä



Helmikuu 2016





Maaliskuu 2016






Huhtikuu 2016





Ekaa kertaa rannalla...


Nauru






Toukokuu 2016








Hotellissa

Add caption



Kesäkuu 2016






Heinäkuu 2016




Loppulasku oli $1200 ilman vakuutusta, omavastuu $300








Marjanpoimija Salalin marjat on Martan herkkua

Aamulenkillä

Martan lempipaikka

Sankaritar