keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

kouluvaatteita laumalle

UPS kantaa kotiin lapsille alesta tilattuja kouluvaatteita. Jannujen vaatteet on vähän vaiheessa, ne tilaan Gapistä kun kerkeen, M:n garderobi alkaa olemaan kunnossa. Meillä keskitytyään pääasiallisesti hyvälaatuisiin trikoovaatteisiin jo ihan senkin takia että valtaosa muista vaatteista tuntuu M:n mielestä kurjilta päällä ja ne jäävät roikkumaan kaappiin käyttämättöminä. Oon siis oppinut pitäytymään muutamassa hyväksi havaitussa merkissä.

mekot - Mini Boden

farkkulegginsit - Tucker + Tate
aivan loistava vaatemerkki sensorisen integraation häiriöstä kärsiville lapsille,
harvemmin löytää pehmeämpiä, joustavampia ja mukavempia vaatteita

puuvillainen villatakki - Mini Boden


mekko ja legginsit - Tea
ihanan pehmeitä trikoovaatteita

tunika ja reisitaskuhousut - Tea

trikoolegginsit - Tea, puuvillaneuloslegginsit - Mini Boden

pojille; froteehuppari ja vuorelliset puuvillahousut - Mini Boden

pojille; trikoohuppari ja farkut - Tucker + Tate

maanantai 28. heinäkuuta 2014

mitä jos?

Jokainen kai jollakin tasolla miettii ja huolestuu tai huolehtii, ainakin jokainen vanhempi on ollut kohdassa missä miettii että mitä jos se niin ihanasti nukkuva vauva ei nukukkaan vaan onkin kuollut? Tai näkee sielunsa silmillä kuinka lapsi jää auton alle katua ylittäessään tai... Mitä jos? Joku miettii näitä asioita sen yhden ohikiitävän hetken, palauttaa maailman oikeisiin mittasuhteisiin ja jatkaa matkaa. Toinen herää satunnaisesti öisin miettimään mitä jos, ja lopulta kääntää kylkeään kirjoitettuaan ehkä ajatukset siihen lehtiöön siinä yöpöydällä nukahtaen takaisin uneen. Ehkä löytyy myös niitä joiden mielessä ei koskaan ole uhkakuvia?

Sitten on mun ja M:n kaltaiset. Tän viikonlopun M on miettinyt varmasti jokaisen valveillaolohetkensä samaa asiaa, mitä jos syttyy tulipalo? Mitä jos joku sytyttää meidän talon palamaan? Mitä jos meillä ei enää ole meidän kotia? Mitä jos Koira on yksin kotona ja talo palaa ja se kuolee? Mitä jos? En voi luvata ettei koskaan tule tulipaloa. Voin luvata ettei se ole kovin todennäköistä. Voin luvata tehdä kaikkeni pelastaakseni koko perheen ja voin luvata senkin että meillä olisi tulipalon jälkeenkin koti. Voin ottaa syliin, pitää lähellä ja silittää sen uneen.

Olen lapseni äiti. Lapsi on perinyt vikansa äidiltään. Mitä jos saa liian suuren osan elämässä. Mitä jos L joutuu auto-onnettomuuteen ja kuolee? Mitä jos minä joudun auto-onnettomuuteen ja kuolen? Mitä jos yläkerrassa nukkuva kuusivuotias ei nukukaan? Mitä jos se onkin kuollut? Mitä jos en saakaan nukuttua? Mitä jos lapset herää liian aikaisin? Mitä jos ne ei herää? Mitä jos L menettää työpaikkansa? Mitä jos mä menetän työpaikkani? Mitä jos jompikumpi meistä sairastuu vakavasti? Mitä jos myöhästyn? Mitä jos unohdan jotakin tärkeää? Mitä jos? Mitä jos en löydä parkkipaikkaa? Pitäiskö lähteä aikaisemmin? Huolesta ja huolehtimisesta tulee elämää hallitsevaa. Mitä jos vie kohtuuttoman määrän energiaa, olen väsynyt, kiukkuinen ja huolissani - kaikesta. Koko ajan. Hartiat on jumissa ja maailma on täynnä vaaroja, isoja ja pieniä. Ne ei mene pois järjellä, niitä on liikaa. Järki kyllä ymmärtää ettei maailma kaadu siihen jos myöhästyy tai ei löydä parkkiruutua. Järki tietää ettei ole todennäköistä että multa loppuis duunit tai että on yhdentekevää jos lapset herää liian aikaisin. Järki ei auta, tarvitsen apteekin.

Iltaisin M ottaa hörpyt - no oikeesti se kyllä mitataan ja tarkkaan - lääkepullosta. Nyt siihen lääkepullon viereen on ilmestynyt purkki. Mä otan siitä purkista oman pillerin. Tavoitteena helpottaa elämää. Ajatuksena päästä takaisin siihen kohtaan jossa ainakin pääsääntöisesti keskittyy huolehtimaan niistä asioista joihin voi itse vaikuttaa, ja kyetä irroittautumaan jatkuvasta elimistön hälytystilasta.




vielä on kesää jäljellä

Vaikka kesää on vielä jäljellä viisi viikkoa, alkaa katse väistämättä suuntautua tulevaan kouluvuoteen kauppojen hyllyjen pursuillessa reppuja, kouluvaatteita ja sitä sekalaista tilpehööriuä. Ne pakolliset lyijykynät, värikynät ja liimat nyt ehtii ostamaan myöhemminkin, mutta kouluvaatteet ja reput pitää hankkia ajoissa jos mielii saada mitä haluaa. Pojilla on selvät sävelet O osti itselleen jo Spiderman repun. Batman haluaa tietysti Batman repun, se pitänee tilata netistä mutta kaupasta se poimi itselleen jo unelmien "talvitakin". Mun unelma näyttää ehkä toisenlaiselta, mutta se ilme ton pojan kasvoilla sai mut ostamaan takin... (ja se et mä en koskaan saanut.)

vuorellinen sadetakki riittää meillä talvitakiksi



Pöydällä odottaa taas kerran äänestyslippu. L täytti jo omansa, mun pitäis ryhdistäytyä ja ryhtyä ruksimaan... kenet haluaisin kongressiin, entä sheriffiksi? Haluanko Pedron? En ole ehtinyt miettimään... sen sijaan mietin uimarannalle pakkaamista, tulee kuuma päivä. Huomenna alkaa lasten raamattuleiri ja koska noitten kolmen äiti on siellä töissä, pitää kirkolla olla jo kukonlaulun aikaan.



Eilen listattiin mitä vielä halutaan tehdä tänä kesänä... käydä eläinpuistossa, ajaa polkupyörällä panimoon, mennä maailmanpyörään, pelata minigolfia, seinäkiipeillä, uida ja puistoilla. Paljon me ollaan jo tehtykin.

loikoiltu

nostettu ekat porkkanat

kiivetty korkealle

poimittu eka kurkku

Jaakko heitti kylmän kiven...

hypitty trampoliinilla

istuttu nuotiolla

testattu traktoria

ajettu paloautolla

poljettu polkuautoa

oltu hämähäkkejä





keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

pyhä helena

Kauan kaivatun vesisateen ropistessa ikkunaa vasten seuraan M:n kotitehtäväoperaatiota ja valmistaudun samalla latailemaan viimeiset lomakuvat tänne blogiin.

Viimeisenä lomapäivänä me ajettiin Mt St Helensin kautta kotiin. Mt St Helens on alueemme aktiivisin tulivuori, siis sellainen ihan oikeesti aktiivinen josta nousee savua. Edellisen kerran vuori purkautui - tai oikeastaan räjähti - toukokuun 18, 1980. Räjähdystä seurasi hiljaisempi kausi, kunnes heinäkuun 10, 2008 vuori heräsi ja alkoi rakentamaan itseään uudestaan.

vika aamu hotellissa

musta nää pikkutunnelit on jotenkin sympaattisia... yksi junalle, toinen autoille


maisema vaihtui metsäiseksi






ekat merkit vuoden 1980 purkauksesta

on huikeeta miten räjähdyksen paineaalto on kaatanut puut

Spirit Lake oli ennen suosittu lomailukohde. Purkauksen myötä järven vesi muuttui happamaksi ja kaikki elämä kuoli. Kuvassa näkyvä harmaa massa on järvessä ajelehtivia puunrunkoja.









Näkymä Mt St Helensille Windy Ridgestä



M ja L ja Mt Adams