Tahdon Asiat

Joskus kuvat kertovat niin paljon enemmän kuin sanat. Tämä päivä on ollut niin täynnä tunteita, huojennusta, iloa, voitonriemua ja puhdasta kiitollisuutta siitä että nyt on näin. Matka tiistaista lauantaihin oli pitkä... moni on pettynyt ja empatia tullee myöhemmin. Tänään juhlitaan. 

  Harva meistä suomalaisista ajattelee äänioikeutta sen kummemmin. Se nyt vaan on sellaista mikä jokaisella on vähän kuin syntymäoikeutena ja riittinä aikuisuuteen. Ehkä juuri siksi, jättää kolmannes suomalaisista äänestämättä - syystä tai toisesta. Koetaan ettei omalla äänellä ole merkitystä tai ehkä ajatellaan jopa että äänestämättä jättäminen on omalla tavallaan ääni sekin.   Onko äänestämättä jättämisessä ehkä kysymys myös siitä että suomalainen onnela on sen verran tasainen että kaikki on kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin, äänesti tai ei? Loppupeleissä vasen ja oikea ovat kumpikin kohtuullisen maltillisia ja leikkivät ihan nätisti keskenään. Suomessa suomalaisilta ei myöskään kysytä mielipidettä useimpiin päätöksiin vaan päätökset tekevät suomalaisten puolesta kansanedustajat.   Oman kokemuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat kuitenkin äänestämiseen vakavuudella ja Suomessa äänestetäänkin enemmän kuin monessa muussa maassa onhan suomen äänestysvilkkaus sijalla...

  Tässä pieni siivu viimeisten päivien otsikoinnista Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa Kun katson kansainvälisten uutisotsikoitten luomaa kuvaa maastani en voi olla miettimättä, että en itsekään haluaisi asua tuossa maassa, maassa joka on koronaviruksen runtelema, jota johtaa seinähullu presidentti ja jonka arkea värittää levottomuus, maastopalot ja mellakointi. En ihmettele että niin moni toteaa ettei koskaan voisi kuvitellakaan matkustavansa tänne, saati sitten ihan asuvansa. Kuka nyt jenkeissä haluaa olla – sairas maa.   Yhdysvallat on maa joka jakaa ihmisiä ja kirvoittaa mielipiteitä. Monen mielipide muodostuu tv-sarjojen ja uutisotsikoitten todellisuudesta, onhan niitä otsikoita luettu ja telkkaria katsottu vuosia vuoden perään. Muodostuu vahva kuva amerikkalaisista ja amerikkalaisesta kulttuurista, siitä sairaasta maasta jota johtaa kansan valitsema kreisi mediamoguli jota vastassa on marraskuun vaaleissa seniili, lapsia nuuskiva ”Creepy Joe” joka ei edes erota v...

No ei nyt ihan keskustassa kuitenkaan... Me katsotaan lasten kanssa valokuvia Cap Hilliltä, tai oikeastaan niistä muutamasta korttelista jotka muodostavat CHAZ:n, sen Suomessakin otsikoihin nousseen alueen joka on julistautunut omaksi itsenäiseksi alueekseen, sen joka ei enää ole osa Yhdysvaltoja ja on saanut aikaan Seattlen pormestarin, meidän kuvernöörin ja Trumpin välisen twiittikisan. Viesti tältä rannikolta on ollut melko selkeä, presidentti voi painua minne lystää ja parempi kun on puuttumatta meidän asioihin. Ollaan pärjätty täällä tähän asti ja pärjätään jatkossakin. Cap Hill, viralliselta nimeltään Capitol Hill on Seattlen keskustan koillispuolella oleva kaupunginosa joka on sellainen suloinen sekoitus San Franciscon Castroa tai Kööpenhaminan Kristianian vapaakaupunkia. Sen suljetun poliisiaseman poliisipäällikkökin oli muuten siellä uudessa vapaakaupungissa lastensa kanssa. Toisin kuin lehdistössä sanotaan, ei Seattlen keskusta-alueella ole mitään tekemistä tämän kanssa. ...

15 vuotta 1 kuukausi 9 päivää. Tai vaihtoehtoisesti 181 kuukautta ja 9 päivää tai 788 viikkoa ja 3 päivää tai 5 519 päivää tai 132 456 tuntia tai 7 947 360 minuuttia tai 476 841 600 sekuntia Sen verran olen asunut muualla kuin Suomessa. Viimeksi kun olin Suomessa, oli maan presidenttinä Tarja Halonen, pääministerinä Mari Kiviniemi – kuka? Perussuomalaiset olivat juuri tehneet jytkynsä, ja eduskunnassa puhuttiin Portugalin ja Kreikan talouskriisistä. Maailmalla elettiin Arabikevättä. Suomi oli voittanut MM-kultaa jääkiekossa. Muistan kuunnelleeni niitä juhlia Linnunlaulussa. Oli kevät, puissa hiirenkorvat ja sää toukokuisen ihana. Helsinki oli kaunis. Helsinki on aina kaunis. Kävelykaupunki. Kävelin Linnunlaulusta keskustaan. Kävelin Katajanokalle. Kävelin Kaivopuistoon lapsen isoäidille. Kävelin Hietaniemeen hautausmaalle. Unissa olen edelleen usein kauppatorilla. Myöhemmin samana vuonna Jyrki Kataisesta tuli pääministeri ja Jutta Urpilaisesta valti...

Toisen naapurin ikkunassa.  Haluaisin olla kirjoittamatta politiikasta, mutta kun se on kaikkialla. Juuri nyt tämä maa elää ja hengittää politiikkaa meidän jokaisen eläessä keskellä jonkinlaista kornia tositeeveeohjelmaa. Ihan sama se millä puolella olet, vai yritätkö olla olematta, se ulottaa lonkeronsa kyllä sinuunkin – halusit tai et. Samassa korttelissa, sen toisessa päädyssä asuu naapuri, ystävä vai entinen ystävä. En tiedä mikä. Ikkunassa on edelleen ne Trumpin vaalikyltit ja jokainen aamu ja iltapäivä kävellessäni lasten kanssa koulubussille ja sieltä takaisin tuijotan niitä kylttejä. Mietin osataanko me enää istua alas viinilasilliselle. Osataanko me enää puhua jostakin muusta. Osataanko me enää koskaan olla mitään muuta kuin puolesta ja vastaan. Yhtäkkiä välissä on ammottava kuilu – TRUMP. Minä en tunne sinua enää, vai enkä minä koskaan tuntenutkaan sinua. Olenko mä koskaan edes tuntenut tätä ihmistä jonka kanssa olen istunut niin monta mukavaa iltaa. Jonka k...

Jannujenhuoneessa on niin sanotusti luova kaaos... Sunnuntaiaamuna Fredde katsoo formulaa faijansa kanssa. Niillä on Facetimen kautta viritetty kuvayhteys ja mukavaa yhdessäoloa. Pojat pelaa Terrariaa, Tättis makaa peiton alla olkkarin lattialla ja katsoo iPhonelta telkkaria. Mä riitelen naamiksessa naapurin kanssa vaalituloksesta. Järkevämpää olis keskittyä tohon paperiläjään tossa oikeankäden puolella, korjata aamiaiskamat jääkaappiin tai lajitella pyykit yläkerrassa, mutta on sunnuntai ja tilanne nyt vaan liian herkullisen mehukas. puistossa ja kävelyllä lauantaina Yleensä vaalien jälkeen tilanne asettuu päivässä. Ilmassa voi olla hetken pettymys, joka lopulta ohitetaan olankohautuksella, mutta tällä kertaa kohina ja kuhina jatkuu. Kaikkialla puhutaan edelleen politiikkaa. Kerätään adresseja valitsijiamiessysteemin purkamiseen, ja kerätään ääniä siihen että painostettisiin republikaanien valitsijamiehet äänestämään Hillaryä. Kerätään jopa rahaa maksamaan niitten...

Olen lukenut useammankin blogikirjoituksen Yhdysvaltain vaalituloksesta. Yksikään kirjoittaneista ei asunut Yhdysvalloissa. Vaalitulos on ravistellut koko maailmaa, eikä vähiten meitä täällä. Miltä elämä näyttää vaalien jälkeisenä päivänä demokraattikaupungissa? Mitkä ovat tunnelmat? Oliko kaikki sittenkin suurta bluffia? Se selvinnee aikanaan.  Suomen Yhdysvaltain suurlähetystö lumisateessa marraskuun 8. 2016 Nämä oli – noin pääsääntöisesti – valkoisen, kouluttamattoman miehen vaalit. Oli ne koulutetunkin, mutta valkoisen, valkoisen miehen vaalit. Poikkeuksiahan mahtuu aina ja kaikkialle. Jos Hillary olis ollut Howard, olisko tulos ollut toinen? Se on ihan mahdollista. Yhdysvallat ei ollut valmis naispresidenttiin. Oikein tai väärin, niin se vain oli. Mutta ne tunnelmat täällä vapaamielisessä Seattlessa. Kaupungissa jossa niin tasa-arvoinen avioliittolaki, marijuana kuin eutanasiakin ovat arkipäivää. Kaupungissa joka on kirjava kuin syksyinen vaahtera, ja jonka le...

Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön... Nyt sekin päivä on sitten nähty. Mörökölli tuli ja vei. Takki käännetty ja sanat syöty. Takin on tosin joutunut kääntämään aika moni muukin. Sillä vastoin kaikkea järkeä ja kaikkien odotuksia on meillä marraskuun kahdeksantena vaalit, ja vaaleissa ehdokkaana melko huono ja totaalisen mahdoton ehdokas. Tuntuu siltä että useimmat äänestää enneminkin jotakin vastaan kuin jonkun puolesta. Meillä on edessä sangen poikkeukselliset vaalit ja monella on oikeasti ja aidosti pelko persiissä – mitä jos se voittaa kuitenkin? Viimeksi vartti sitten juttelin omalla kuistillani naapurin frouvan kanssa. Valkoinen kristitty. Kotoisin keskilännestä, konservatiivisen kasvatuksen saanut. Nainen, joka ensimmäistä kertaa elämässään äänestää demokraattia. Mun eka kerta oli taannoin, kun äänestin Pekka Haavistoa. Siihen saakka olin aina ja uskollisesti pitäytynyt konservatiiveissa. Mutta et oikeesti pitäis äänestää täysin tärähtänyttä sosiopaattia...

Muistatteko kun kirjoitin siitä että kouluissa on vähän tunkua meidän koulupiirissä, että me saadaan tuhat uutta naapuria viikossa? Että meidän koulupiiri kasvaa joka vuosi tuhannella oppilaalla, siis huolimatta siitä että toisesta päästä syydetään niitä oppilaita ulos ja kolmanne asteen oppilaitoksiin. Päätin siihen että koulujen kohtalosta on menossa vaalit. Ensimmäiset kaksi kertaa koulupiirin ehdotus uusista kouluista, ja niitten vanhojen peruskorjauksista ei mennyt läpi. Täällä kun nämäKIN asiat päätetään suoralla kansanvaalilla, kuten aika moni muukin asia... kuka on osavaltion kuvernööri, tai kaupungin pormestari, tai poliisilaitoksen ylipäällikkö, tai koulupiirin johtaja tai... Eilen oli viimeinen mahdollisuus äänestää. Ja tänään me tiedetään... me saadaan uusi alakoulu ja uusi yläkoulu, ja koulupiirin alueella aika moni muukin saa uuden tai korjatun koulun. Syksyllä 2018 meidän lauma siirtyy upouuteen alakouluun ja koulumatkaa niillä on 548 metriä, vähemmän kuin bu...

Pääkaupunkiseudulla asuu tällä hetkellä noin 1.42 miljoonaa ihmistä. Tähän lasketaan mukaan alue Kirkkonummelta, Mäntsälän kautta Sipooseen. Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniainen akselilla asuu jotakuinkin 1.15 miljoonaa ihmistä. Meidän Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniainen on käytännössä King, Pierce ja Snohomish Countyjen länsipuoliskot ja alueella on joukkoliikennelaskennan mukaan ollut vuonna 2014 noin 2.8 miljoonaa asukasta.  Seattle on reuna-alueineen Yhdysvaltain 15. suurin metropolialue, ja koko alueella on ihmisiä suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Suomessa pääkaupunkiseudulla asuu 387 ihmistä/km2, meillä vastaava lukema on samaa luokkaa 380/km2. Mitä jos saisit 1000 uutta naapuria viikossa? Meidän kaupunki – siis ei meidän oma kaupunki, mutta alue - kasvaa noin 1000 asukkaan viikkotahtia. Viime vuonna alueelle muutti 52.000 uutta asukasta, ja vuoteen 2040 mennessä ennustetaan että alue on kasvanut miljoonalla uudella asukkaalla. ruusuinen tulevaisuus? Maan...