Tahdon Asiat

nykyään musta tuntuu usein tältä Vauvanhoito uuvuttaa ihmisen, enkä nyt viittaa naapurin lapsiin, vaan tohon nelijalkaiseen. Lauantaina Fredden siivotessa autotallia allekirjoittanut vetäs muutaman tunnit tirsat ja sunnuntaiaamuna nukuin tukevasti onneni ohi Fredden katsoessa Martan kanssa formulaa. Mä ilmestyin alakertaan kymmenen jälkeen eikä me ehditty enää kirkkoon. Kirkon sijasta me syötiin kurpitsavohveleita aamiaiseksi, mä valvoin M:n kotitehtäväsessiota ja me lähdettiin kaatopaikalle. M tekee "Key Time" läksyjään Meidän lähikaatopaikka, ns. ”Transfer Station” on paikka jonne kaikki kaatopaikka kama mätetään suoraan rekkoihin sekalaisena sillisalaattina. Sitten on näitä hienompia, uusia kaatiksia jossa kaikki lajitellaan. On tavaroita joita ei sinne peruskaatikselle saa edes viedä, kuten kodinkoneita, ilmastointilaitteita tai liuottimia. ensin vaakaan sekajäte menee tänne Fredde on käynyt Tukwilan jäteasemalla ennenkin las...

Ei mennyt ihan putkeen perjantaiaamukaan. Tai meni, kunnes me istuttiin M:n ja O:n kanssa autossa, mä työnsin virta-avaimen lukkoon ja käänsin, eikä mitään tapahtunut. Ei yhtään mitään. Tää on sähköauton ehdoton miinuspuoli, sen sielu on välillä aika arvaamaton, joku kikkula jossakin jää väärään asentoon ja lataamisen sijasta se tyhjentää patterinsa. Tässä vaiheessa meillä oli viitisen minuuttia aikaa ehtiä M:n bussille, joten mä otin käyttöön sotilaskurin ja karjaisin kaksikon ulos kaarasta ja juoksemaan. Juostessani yritin kuumeisesti miettiä miten me O:n kanssa päästäis akvaarioon ja muistin että meillähän on bussiyhteys meiltä Redmondiin, jos me vaan ehditään siihen bussiin joka menee just ennen kun koulubussit tulee. Ei ehditty. M ehti omaansa kyllä. Kello oli vähän jälkeen puolen yhdeksän ja seuraava bussi tulee kymmeneltä. Onneksi meillä on niin ihanat naapurit. Pysäytin naapurin Iran ja pyysin apua, sain kyydin kaupunkiin. Lupasin palkaksi pullon viiniä. Redmondista lä...

Neljän päivän viikonloppu. Neljän päivän laskeutuminen rakkaaseen ja pyhään joulunaikaan. Koti on puettu jouluun, kuusi on koristeltu ja perheidylli on kuin naistenlehden joulunumerosta. Yhdessä perheen kanssa istutaan takkatulen loimottaessa lattialla joulukuusen edustalla pelaamassa lautapeliä. Kaikilla on mukavaa ja isä ja äiti hymyilevät onnellisina toisilleen jälkikasvunsa pellavaisten päitten ylitse. Torstai, marraskuun 27. 64F (17C) - sää tuulinen. Kiitospäivä Kalkkuna valmistuu uunissa. M lukee puhelinluetteloa mun työpöydän alla ja lähtee shortseissaan kävelylle L:n ja Koiran kanssa. Pojat riehuu yläkerrassa ja K käy totaalisesti ylikierroksilla. Mä siemailen kuohuvaa samalla kun valmistan bataattivuokaa, karpalohilloa ja koristelen ohimennessäni kurpitsapiirakan jälkkäriksi. Pöytä on katettu, neljältä tulee vieraat. Meillä on kaikki idyllin ainekset, huolimatta siitä että M stressaa selkeästi tulevia ”vieraita” ja muutenkin poikkeavaa tilannetta. K ei tahdo...