Tahdon Asiat

Osana ihmisyyteen taitaa kuulua inhimillinen tarve olla oikeassa. Tarve uskoa että se oma ratkaisu on paras ja että ne kaikki muut, jotka valitsee toisin tekee vähintäänkin virheen ja mahdollisesti jopa aivan totaalisen väärin. Joku tuo mielipiteensä esiin kuuluvasti, toiset taas tyytyvät seuraamaan sivusta,  vaikenemaan ja hämmästelemään hiljaa. En itse poikkea tästä ryhmästä mitenkään, ja ihan yhtälailla huomaan hämmästeleväni sitä vanhempaa joka jättää viemättä lapsen terapiaan koska haluaa edelleen – viidettä vuotta – vaan seurata tilannetta, ja koska se leimaa lapsen. En voi ymmärtää miksi, ja olen rehellisesti sanottuna sitä mieltä että minä tarjoan lapsilleni paremmat eväät elämään tekemällä toisin. On tietysti mahdollista – ehkä – että sen toisenkin vanhemman ratkaisu toimii, ja että meidän lapset on ihan yhtä onnellisia ja tasapainoisia ja pärjääviä aikuisena tai jopa niin että se toinen lapsi on onnellisempi ja pärjäävämpi. Yhtälailla uskon rokotuksiin ja tänä aamuna...

Feispuukissa ystävä purkaa mieltään ja saa vastaansa kommenttiryöpyn. Mä en ymmärrä. En oikeesti ymmärrä. Siis saivartelematta ja vinoilematta ja haluamatta olla hankala – osaan mä senkin. Tätä en ymmärrä. Tilanne: Äiti ruokakaupassa lastensa kanssa. Yksi lapsista istuu ostoskärryissä, toinen siinä kärryjen lastenistuimessa. Toinen asiakas valittaa myyjälle siitä kärryissä istujasta. Äiti nostaa kolmevuotiaansa pois kärryistä ja jatkaa kaupassakäyntiä, nyt astetta haasteellisempana versiona. Paria kommenttia lukuunottamatta ne feispuukissa oli sitä mieltä että lapsi ostoskärryissä on jotenkin epähygieeninen... ehkä ne itse ei olis kuitenkaan valittaneet tilanteesta myyjälle, mutta epähygieenistä se kuitenkin on. Ai miten? Tää on se kohta mitä mä en ymmärrä. Mä ymmärtäisin jos lapsi olis sivelty eritteillä, ymmärtäisin että se huolettais kanssaostajia... Mutta ihan tavallinen lapsi, sellainen kun lapset nyt on. Miksi siitä tarttuis yhtään mitään, etenkään sen seuraavan asiakkaa...

Moni kakku päältä kaunis... vai miten se menikään. Eksyin Kehräsaaren sivuilta Ilta-Sanomien juttuun ja toisin kuin Vintti, mä en allekirjoita tästä jutusta kovinkaan montaa kohtaa... sen totean, että periaatteessa totta ja ajatus kaunis ja... mitähän vielä, olis ihanaa jos mun elämä olis näin helppoo. Toisaalta on ihan aidosti ihanaa että jonkun elämässä nää asiat on mahdollisia... I-S kirjoittaa: Kun äiti on virkeä ja hyvällä tuulella, koko perhe voi paremmin. Kaiken takana on liikunta ja terveellinen ravinto. Sanna Heinonen nostelee käsipainoja tottunein ottein turkulaisen Sali82:n jättimäisen peilin edessä. Pienet pojat, 2-vuotias ja kolmikuukautinen, ovat hoidossa. Vaikka arki on hektistä ja päivät pyöreitä, perheenäiti on onnistunut järjestämään itselleen säännöllisesti omaa kuntoiluaikaa kalenterista. Se vaatii järjestelyjä, mutta kannattaa. - Harjoittelu piristää todella paljon. Sitä jaksaa paljon paremmin, kun käy salilla huhkimassa, Heinonen sanoo. Per...

Palataanpa nyt vielä hetkeksi siihen äitiyteen ja sen mutkan kautta sosiaaliturvaan ja moneen muuhunkin asiaan. Jos joku ymmärsi niin, että mun mielestä kaikilla äideillä on Suomessa huono olla, olen vilpittömän pahoillani. Valtaosa suomalaisista perheistä voi hyvin. Valtaosa suomalaisista äideistä voi hyvin ja monessa asiassa Suomi on todellakin niin äitiyden kuin sosiaaliturvan osaltakin varsin mallikelpoinen maa. Mun tarkoitukseni ei suinkaan ollut kieltää sitä faktaa, että näin on vaan enneminkin nostaa esiin asian kääntöpuolta ja sitä ettei kaikilla kuitenkaan asiat ole hyvin. Prosentuaalisesti Suomessa on varmasti enemmän hyvinvoivia ihmisiä kuin monessa muussa maassa tai jopa useimmissa muissa maissa. Olen silti edelleen sitä mieltä, että on paljon ihmisiä jotka elävät siinä suomalaisen hyvinvoinnin lintukodossa ja jotka eivät koskaan ole joutuneet törmäämään siihen, ettei järjestelmä aina toimi niin kuin se on tarkoitettu toimimaan. On perheitä joille se maailman mitt...

Äitienpäivä lähestyy ja kirjoitukset äitiydestä lisääntyy. Kirjoitin muutama päivä takaperin omasta kehnosta suomalaisuudestani ja siinä samassa kyseenalaistin muutamia suomikliseitä. Tän päivän Hesarissa ja varmasti monessa muussakin lehdessä oli artikkeli siitä missä maassa on parasta olla äiti... voittaja oli... drrrrrrrrrrrrrrrrrrr, pum, pum, Suomi! Suomi on ihan varmasti parhaimmasta päästä maita synnyttää lapsi. Odottavasta äidistä pidetään huolta – ainakin periaatteessa, lapsikuolleisuus on pientä, on pitkät äitiyslomat, mahdollisuus hoitovapaaseen, äitiyspakkaus ja pitkä lista kaikkea muuta. On neuvolaa ja synnytysvalmennusta ja... Mä en saanut äitiyspakkausta, olen siitä ikuisesti ainakin vähän katkera, äitiyspakaus kun on jokaisen suomalaisen äidin odotuksen tietynlainen merkkipaalu. Irtisanouduin työpaikastani, koska äitiyslomani olis ollut 12 viikkoa palkattomana... Minä asun äitiyden kehitysmaassa, ainakin monella mittarilla mitattuna. Silti äitiys on hyvää, vahvaa j...

Tänään on taas menty, aamusta iltaan. Käyty M:n koululla ja saatu vastaus siihen että se puhuu näkö- ja kuulotestistä ja kouluterveydenhoitajasta. Kyllä se oli ollut näkö- ja kuulotestissä, ja se pieni jenkki mussa huutaa aika isoonkin ääneen et miks mulle ei ilmoitettu asiasta. Samalla sovin M:n open kanssa viimeisen palaveriajan ja varasin K:lle testiajan. Sit me haettiin M terapiasta ja sen ABA terapeutti nauroi mulle et M oli korjannut sitä kun se oli sanonut sille et M:llä on kiva ”sweater”, M oli todennut et se on kyllä ”cardigan” – villatakki – eikä mikään ”sweater”. Toimintaterapeutin kanssa puhuttiin siitä et M on tällä hetkellä vähintäänkin räiskähtelevä ja jonkin asteisia raivareita meillä saadaan tällä hetkellä kymmeniä kertoja päivässä... Kun karkkipaperi ei aukea tai pojat koskee johonkin, tai kun sukat on väärin tai järjestys on M:n mielestä väärä tai ruoka väärää tai... melkein mitä vaan, tikkuja sielussa tai kivi kengässä. Oli ihanaa tavata Kummitäti T ja tai...

Viimeisten muutaman viikon aikana mä oon useammassakin paikassa törmännyt sellaiseen syvään jurtuneeseen ajatteluun että lasten on hyvä näkyä, muttei kuulua. Siihen että lapset riemuitsee hillitysti ja vähintäänkin silloin kun se vanhemmille sopii. Huonosti kasvatetut lapset meluaa ja kiukuttelee julkisesti ja niitten kyvyttömät vanhemmat ei vaienna niitä tai vielä kamalampaa, ne lapset ei tottele vanhempien tehottomia vaiennusyrityksiä. Ne kamalat lapset mättää toisia turpaan leikkipaikalla ja kirkuu ja loikkii miten sattuu. Terve! Mun nimi on Yksis. Mulla on kolme tällaista lasta. Ne näkyy ja kuuluu ja ne ei ole hienostuneen hiljaa ikinä, tein mä mitä tahansa. Synttäreillä joilla kaksi kolmasosaa lapsista oli suomalaisia ja istui kiltisti ja hiljaa, mun lapset juoksi ympäriinsä kiljuen ja riehuen ja mä huomasin yllättäin häpeäväni. Riemu vaihtuu hetkessä kiljunnan kautta itkuun ja raivoon. By the way, niistä kaksi on erityislapsia. Oiskohan sillä jotakin osaa siihen? Paska juttu va...

Puhutaan lisää... Yleisen kommenttitulvan takia jatkan uudella tekstillä vanhasta aiheesta. Pahoittelen vastauksen hitautta ja mahdollisia edessä olevia epäjohdonmukaisuuksia. Meidän talossa on kolme vilkasta lasta ja kaksi aikuista kipeenä. Maanantain ja tiistain välisestä yöstä lähtien ollaan vuoroteltu lastenhoidossa j tai lähinnä vahdittu et ne onnistuu pitämään itse itsensä hengissä muropatukoilla ja jugurtilla ja ettei ne tapa toisiaan. Oliko tässä tapauksessa kyse siitä että perhe tai äiti halusi oman hetkensä julkisuudessa? Ehkä. Entä olisiko sen äidin pitänyt tarkastaa se ranneke jos kerran jo silloin ajatteli et vauva näytti väärälle. Joo varmaan, mutta en tosiaankaan osaa mennä vannomaan ettenkö vasta lapsen saaneena olisi itsekin uskonut hoitohenkilökunnan sanoessa et niitten ulkonäkö muuttuu usein synnytyksen jälkeen.  M:n syntymän jälkeen olin niin sekaisin ja onnellinen et olisin uskonut varmaan ihan mitä vaan ja poikien syntymän jälkeen musta oli aika jees...