Tahdon Asiat

Mä oon koko päivän pyörittänyt erilaisia tekstejä koneen näytöllä. Aloittanut. Pyyhkinyt. Aloittanut uudestaan. Käynyt lenkillä. Aloittanut taas kerran. Editoinut kahden viikon verran kuvia ja aloittanut kolmannen kerran. Hetken mietin jo lataavani pelkät kuvat; siinä on, pitäkää hyvänänne. Asennan välillä muutaman kynnyslistan, kaadan itselleni oluen ja kirjoitan taas - lastuja - pieniä palasia, otteita arjesta ja viikonlopusta. Ei politiikkaa. Olen kyllästynyt politiikkaan. Olen kyllästetty politiikalla. Meillä on onneksi edelleen sunnuntai ja huomenna taas maanantai - ilman politiikkaakin. Maailma on kuitenkin poliittinen, halusi tai ei. Koulussa kuitenkin lauletaan tasa-arvoisen maailman puolesta, sellaisen joissa kaikki on pohjimmiltaan samanlaisia, oli ulkokuori, sukupuoli tai uskonto mikä hyvänsä. Meidän koulu ja meidän kupla on kuitenkin valitettavan kaukana kokonaisesta maailmasta. Raflaavista kuvista huolimatta olen pettynyt poikapartioon. Pojilla on partiossa k...

Lauantaina järkkäsin ensin vaatekutsut naapuruston ja koulun frouville. M oli sillä aikaa ystävän synttäreillä, ja Fredde hoiteli asioita jannujen kanssa. Asioiden hoitoon sisältyi myös parturissakäynti toiselle pojista. Me juotiin frouvien kanssa skumppaa ja syötiin lounasta ja sovitettiin iso rekillinen vaatteita. Oli hauskaa, ja löytyihän sieltä kaikkea kivaakin – etenkin kuin kutsujen järjestäjänä sain tuhdin 50% alennuksen. Iltapäivällä käväisin vuorostani M:n kanssa parturissa. Kyllä. Me käydään parturissa eikä kampaajalla. M leikkautti tukkaansa sentin verran, sen verta että vähän tasoitettiin. Mä katsoin peiliin ja keräsin rohkeutta hetken. Mun vakkari parturi Erin lähti kotiin, Erin kannusti ja sain tilalle Barbaran. Barb kysyi et mitä laitetaan... sanoin et vedä kutosella päältä ja kakkosella sivut. Olin tyytyväinen radikaaliin lopputulokseen. M kokeili mun sänkeä ja sanoi että se tuntuu pehmeälle. Parturin ovella mua tuli vastaan kahden pienen pojan ä...

Lauantaina oli parturipäivä. Ekaks leikkaan Fredden tukan, sit pikavilkaisu K:hon, viimeiseksi ajelen Koiran. O:n tukkaan ei kosketa. Autosta soitan Rudy’s Barber:iin ja laitan M:n ja itseni listalle. Meillä on tunti aikaa, siinä tunnissa ehtii postiin jonottamaan.  O on ihan varmasti edellisessä elämässään elänyt jossakin lämpimässä. Ulkona on kaatosade ja +12C, omasta mielestään sillä on säähän sopiva asu. Postissa on täällä aina enemmän tai vähemmän maailmanlopun tunnelma ja muutenkin touhu on kuin jostakin tragikomediasta. Kukaan ei käy postissa jos ei oo pakko, ja jos on pakko tarkoittaa se keskimäärin isoja vakuutettavia tai ulkomaille lähteviä paketteja. Me päästiin helpolla, jonossa ennen meitä oli vaan viis tyyppiä. Kymmenen minuuttia myöhemmin se kiemurtelee jo ulos ovesta. Virkailijoita on kaksi. Toinen on kovaääninen setä, joka onnistuu leimaamaankin niin että koko tila kaikuu – SLÄM! Se kohtelee jokaista asiakastaan kuin kuulovammaista ja siis käytännössä ...

Neljäntenä adventtina meillä luettiin O:n toivomuksesta varmaan ekaa ja vikaa kertaa ruokarukous. Kaikki alkoi siitä että L oli puolihuolimattomasti sattunut ristimään kätensä. O tarttui hetkeen ja päätti lausua rukouksen. Neljäntenä adventtina pappi puhui toivosta, ja meidän porot ja kirkon joulupaidasta kohteliaasti kieltäytynyt punamekkoinen tyttönen lauloivat kymmenien – tai ehkä sadan – muun lapsen kanssa kirkossa. M ja toinen epäonnen mekko Neljäntenä adventtina kirkossa sai ottaa valokuvia poron kanssa, ja mä oli ainoa jonossa seisovista joka oli nähnyt poroja myös luonnossa. Neljäntenä adventtina M:n ratkennut mekko palautettiin kauppaan ja otettiin tilalle kympillä kaksi arkikäyttöön sopivampaa mekkoa. Tämänpäiväinen mekko oli jo toinen kappale samasta mekosta, eka ratkes samasta kohtaa kuin toinenkin ja myymäläpäällikkö totes anteeksipyytäen ettei me oltu ainoita joilla oli ollut tän vaatekappaleen kanssa vastaavia ongelmia ja että tehtaa...

Tänään pitäis sit pakata, pakata, pakata... ja viedä Koira STK:n luo hoitoon ja parturoida perheen miehet – kaikki kolme – askarrella autoistuimille kuljetuspussit... Niin ja M:lla on tietysti jalkapallo tän säädön keskellä. Aamun oon lähtetellyt sähköposteja opettajille ja terapeuteille ja... ei niin ettei meidän matka olis ollut niillä jo tiedossa, mutta koska maanantaina alkaa arki joululoman jälkeen, on hyvä vähän muistutella. Muuten mulla on maanantaina puhelinvastaaja täynnä automaattiviestejä erilaisita oppilaitoksista ilmoittamassa ettei mun lapseni koskaan saapunut kouluun... jotenkin mulla nyt vaan on sellainen tunne, että joulukuun puolivälissä tammikuu on ollut kaikille iäisyyksien päässä ja meidän reissu laitettu jonnekin mappi-öön lähettyville. Viimeiset päivät ollaan mielikuvaharjoiteltu lentokenttää ja lentämistä M:n kanssa. Minkälaista on turvatarkastuksessa? Miltä se tuntuu? Miltä kuulostaa? Entä lähtöportilla? Miksim lentokentällä on paljon kuulutuksia? Miks...