Tahdon Asiat

Kiitospäivän jälkeisenä viikonloppuna alkaa joulu. Yhtäkkiä naamiksen täyttää jouluiset valokuvat piparkakkutalonäyttelyistä ja joulukuusenhakuretkistä. Myös meidän koti puettiin lauantaina jouluun, niin ulkoa kuin sisältä. Marraskuun loppupuoliskolle tyypillisesti on kylmä. Aamulla maailma on peittynyt huurteiseen kuorrutukseen joka auringon lämmittäessä sulaa pois palatakseen auringon laskiessa takaisin. Seattlen Sheraton järjestää piparkakkunäyttely 23. kerran. Tänä vuonna rahaa kerätään diabetestutkimukseen Tähtiensodan hengessä. Joulukeesen hakemisessa on aina jotakin taianomaista... Tääkin tyyppi on tullut takaisin... meidän Tonttu Sunnuntaiaamuna auton ystävää hädässä, tai oikeastaan ystävän ystävän lasta. Nuorta naista, jonka ensikokemus elämään aupairin kaukana kotoa on kieltämättä ollut vähintäänkin tyly. Perhettä en saa taiottua mukavammaksi, mutta ainakin me voidaan olla läsnä ja tavoitettavissa silloin kun se om...

Ei mennyt ihan putkeen perjantaiaamukaan. Tai meni, kunnes me istuttiin M:n ja O:n kanssa autossa, mä työnsin virta-avaimen lukkoon ja käänsin, eikä mitään tapahtunut. Ei yhtään mitään. Tää on sähköauton ehdoton miinuspuoli, sen sielu on välillä aika arvaamaton, joku kikkula jossakin jää väärään asentoon ja lataamisen sijasta se tyhjentää patterinsa. Tässä vaiheessa meillä oli viitisen minuuttia aikaa ehtiä M:n bussille, joten mä otin käyttöön sotilaskurin ja karjaisin kaksikon ulos kaarasta ja juoksemaan. Juostessani yritin kuumeisesti miettiä miten me O:n kanssa päästäis akvaarioon ja muistin että meillähän on bussiyhteys meiltä Redmondiin, jos me vaan ehditään siihen bussiin joka menee just ennen kun koulubussit tulee. Ei ehditty. M ehti omaansa kyllä. Kello oli vähän jälkeen puolen yhdeksän ja seuraava bussi tulee kymmeneltä. Onneksi meillä on niin ihanat naapurit. Pysäytin naapurin Iran ja pyysin apua, sain kyydin kaupunkiin. Lupasin palkaksi pullon viiniä. Redmondista lä...