Tahdon Asiat

Meillä on pitkä viikonloppu, maanantai ilman koulua ja töitä. Ne grillaa jotka jaksaa, useimmat kai ainakin ulkoilee ja viettää viikonloppua perheen kanssa.  lohikeittoa notskilla Me ollaan saatu takapihan patio valmiiksi ja sen myötä istuttu iltaa tulilla. Me ollaan retkeilty metsässä, käyty taputtelemassa naapurin hevosia, syöty hyvin ja tehty läksyjä. M:n viikon läksyt on varsin kohtuulliset; sivu matikkaa, viisitoista tavattavaa sanaa, tietskaläksyt ja lukuläksyt. Jannuilla ei toistaiseksi ole läksyjä ja K:lla ei tule olemaankaan koska K:n opettaja ei usko läksyihin. akrobatiaa telkkarin ääressä kuka eka... voikukanlehtiä naapurille Kaikilla kolmella on kuitenkin ne lukuläksyt. Luen mielelläni ja lasten lukuläksyt saa äidinkin lukemaan. Pojille pitää lukea päivittäin ja kyllähän me luetaankin. Mä luen niille Roald Dahlin kirjoja iltasaduksi ja M lukee ohimennessään kirjan tai kaksi. Poikien lukuläksyt menee puolihuomaamattomasti. ...

Jokainen suomalainen lapsi tietää muumit. Uskaltaisin väittää että jokainen suomalainen lapsi on yhtälailla perehtynyt Peppi Pitkätossuun, Vaahteramäen Eemeliin ja Melukylän lapsiin. Oma ikäluokka ainakin tietää kuka on Minttu ja Mintun vähän räjähtäneen näköinen, ihanan kotoisa äiti. Tällä viikolla täällä vietetään kouluissa Read Accross America –viikkoa, ja kymmenet- ellei sadat tuhannet lapset lähtivät tänään kouluun pyjamassa ja repussa ainakin yksi Dr Seuss. Yhtälailla kuin suomalainen lapsi tietää Pikku Myyn, tuntee jokainen amerikkalainen koululainen sen kissan jolla on raidallinen hattu; ”The Cat in the Hat” ja sen kaverit Thing 1 ja Thing 2:n. Jos en vielä viisitoistavuotta sitten ollut koskaan kuullutkaan Dr Seussista on se kissa ja tohtorin kirjat meidän perheissä nyt rakkaita. Pakko myöntää että ne on rakkaampia kuin muumit tai Peppi tai Eemeli. Dr Seuss kylvää hauskoissa ja värikkäissä tarinoissaan tärkeitä elämänviisauksia, niin tärkeitä että n...

Kolme vuotta sitten aloittelin päivääni sairaalassa. Lukaisin sähköpostit, makasin käyrillä, tilasin aamiaista ja odottelin lääkäriä käymään. Oli keskiviikko aamu, kahdeskymmenes sairaalassa. Eihän se paljoa ollut - monet makaavat viikkoja tai kuukausia - mutta mä olin kyllästynyt odottamaan, kyllästynyt makaamaan, kyllästynyt, väsynyt, peloissani, ja kaipasin kotiin. Viralliseen leikkauspäivään oli vielä toista viikkoa. Kun mun lääkäri tuli käymään aloitettiin sama keskustelu kuin jokaisena aamuna sen jälkeen kun olin saanut 34 viikkoa käyntiin; ”Today? Is today the day?” ja vastaus oli ensin se tuttu ”ei”. Pienen viiveen jälkeen mulle kuitenkin tarjoiltiin vaihtariksi amniota, lapsivesipunktiota... jos keuhkot olis punktiossa tarpeeks kypsät, voitais pojat ottaa huomenna ulos. Väittäisin et ”Sekis” – se mun lääkäri, Dr Graham aka sekaleipä aka sekis – oli vähän hämmästynyt kun tartuin tähän ehdotukseen pienen viidakkoapinan raivolla, kaksin käsin ja kysyin et koska ne tekee punk...

Kauheesti olis kaikenlaisia ajatuksia, eikä yksikään niistä tunnu olevan ylitse muiden tai sellainen että siihen haluis tarttua enemmän kuin muihin. Viikonloppu oli kiva ja kiireinen, äitienpäivä ihan mulle sopiva ja tänään on taas maanantai ja ulkonna odotettu vesisade. On kuitenkin lämmin, niin lämmin että koko huushollissa on kaikki ikkunat auki kesäisen sateen ripotellessa ulkona. Eilen oli porkkanatkin itäneet ja tää sää on varmasti jokaisen kasvimaan juureksen unelmasää. Retiisit ja kurkut on jo harvennettu loppuviikosta saa varmaan harvennettua porkkanat ja salaatitkin. kyllä ne vaan kasvaa! ...ja huomattiin että lupiinitkin tekee jo kukkaa Plakkarissa on runsaasti valokuvia äitienpäivältä. Olis asiaa taas autismistakin, ja siitä kirjasta ja meidän käyttämistä ”apuvälineistä”. Tai sit vois kirjottaa yhteiskunnallisista aiheita tai hölistä ihan muuten vaan meidän arjesta ja olemisista ja menemisistä... Niin ja olihan mulla listalla haaveitakin, sisustusha...