Tahdon Asiat

Lauantairetki saaristoon. Ulkona on ihan järjettömän kylmä, sellainen meidän kylmä, melkein pakkasella jo iltapäivästä. Sisälläkin on kylmä 17 astetta käy koneella istuessa pian kylmäksi. Istun tekemässä töitä kietoen valtavan torkkupeiton lämpöpatterin kanssa teltaksi ympärilleni, jalassa niin villasukat kuin tohvelitkin. Vähitellen sormet sulaa sen verran että ne taipuu näppikselle. Fredde istuu oman pöytänsä ääressä toppatakissa. Mun lapsi on samaan aikaan koulussa shortseissa ja t-paidassa, sen opettaja nauroi mulle aamulla kun sanoin puolinolona että mä ihan aikuisten oikeesti kannustan sitä järkevämpään pukeutumiseen. Sen oma lapsi on kuulemma samanlainen. Eipä nuo näytä palelevan. Lämmittelemässä peiton alla. On kuitenkin kevät. Puiston puut ovat täynnänsä haikaranpesiä, narsissit ovat nupullaan ja aurinko lämmittää. Suojaisissa paikoissa kirsikat ovat kukassa vaikka minä käärin hortensian pieniä lehtiä säkkikankaalla suojaan pakkaselta. Yhdeksän haikaran...

Koko klinikka kuuntelee kun meidän puhelintyyppi Tanya tekee uuden potilaan sisäänottohaastattelua. Ei me yleensä kuunnella, tai mä joskus puolella korvalla kun se puhuu mua koskettavista asioista kuvantamisesta, lähetteistä tai lääkityksistä. Tällä kertaa meitä seisoi siinä Tanyan työhuoneen ulkopuolella useampi... Siinä vaiheessa kun me oltiin keräännytty siihen supisemaan oli keskustelu toistunut jo useampaan kertaan, ja se meni jotenkin tähän tyyliin (toki, me kuultiin vain toinen puoli puhelusta, eikä edes tiedetä oliko soittaja mies vai nainen, minkä ikäinen ja mistä): -Dr Agrawal on intialainen. -Dr Copeland on kaukaasialainen. Olisko Dr Copeland hyvä. -Kaukaasialainen on sama kuin valkoihoinen. -Ymmärrän että haluat valkoihoisen lääkärin. Dr Copeland on valkoihoinen. Jos soittaja on amerikkalainen, soittaja epäilemättä kuulee että Tanya ei ole valkoinen. Tanya on musta. En tiedä tietääkö soittaja että langan toisessa päässä ei ole kaukaasialainen henkilö. Dr Cope...

Perjantaiaamuna aikaisin, joskus neljän huitteilla havahdun siihen että mun sängyn vieressä seisoo huolestunut nuorimies. Se on herännyt omasta aamu-unestaan erektioon ja kuiskaa mulle että sen pippelissä on jotakin pahasti vialla. Unisena kysyn että miten niin? – No kun se on kasvanut ihan kamalasti ja on ihan kummallinen... Hoitsuna mulla on hoitsun ajatukset ja mietin heti lapsen peniksen ympärille kiertynyttä kivuliaan turvotuksen aiheuttajaa. Pyydän näyttämään, kysyn sattuuko? Ei satu, tuntuu kummalta. Katson pientäsuurta pippeliä ja totean että mee takaisin sänkyyn, ei hätää, selitän sulle huomenna mistä on kysymys. Töissä kerroin yöllisestä herätyksestäni. Ensimmäinen kysymys oli et mitä mä aion tehdä; vastaan kysyjälle et sähän olet sairaanhoitaja, kyllä sun nyt pitäis tietää miten erektio selitetään. Vastaus on, et joo, mutta omalle lapselle... Niin, myös omalle lapselle. Keltä se sitten kysyis, jos ei omalta vanhemmaltaan. Alicia kertoo ettei heidän kotonaan koskaan ...

Eilistä aihetta sivuten jatkan tänään uudella kirjoituksella samaa sivuten. Netissä leviää ruotsalaisen lastenohjelman videopätkä ”noppen och snippan” Meidän lasten kielellä ”wee wees and pimpit” tai ihan vaan selkosuomeksi pimpit ja pippelit. Ensin ne katsoi sitä vähän hämillään, hetkeä myöhemmin M oli saanut mekon päälleen ja pyysi että saa katsoa sen uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan. M totes että: ”that’s a vagina, my vagina, and a wee wee, a penis.” No nehän ne siinä, K halus myös katsoa pätkän useampaan kertaan, ja sit ne paineli yläkertaan leikkimään. Eipä siinä sen kummempaa. Tilasin lapsille, tai siis lähinnä M:lle aikanaan kirjan. Tilasin sen silloin kun se oli kiinnostunut pimpeistä ja pippeleistä, ja vauvoista, ja siitä mistä ne vauvat tulee. Se luki kirjaa aikansa, selitti sisällön jannuille ja sit se unohtui. Kirja löytyy hyllystä ja siihen voi palata jos aihe kiinnostaa. Epäilemättä se kiinnostaa myöhemminkin. Meidän perheelle sopivasti kirjassa käsitellä...