Tahdon Asiat

“Puropellon Eläinsairaala, miten voin auttaa?” – Löytyiskö meidän Martalle aikaa tälle päivälle? ”Onko tämä Martan äiti? Voitko vahvistaa Martan sukunimen?” Siis nimenomaan äiti, ei omistaja, ja tottahan lapsella on sama sukunimi kuin vanhemmillaan. ”Mikäs Marttaa vaivaa?” Kerron viimeisten päivien tapahtumat ja oman näkemykseni koiran diagnoosista ja ystävällinen asiakaspalvelija kysyy pääsisinkö sinne 9:45. Päivystysajoista joutuu maksamaan $75 etumaksun. Ihan tavalliset eläinlääkäriajat varataan netissä ja yleensä hyvissä ajoin.  On perjantaiaamu, ulkona on vielä pimeää, mutta eläinlääkäriasemalla ollaan jo töissä. Koko osavaltiota on vaivannut viimeiset kaksi vuotta huutava pula päivystävistä eläinlääkäreistä, enkä halua ottaa riskiä että joudun ajamaan satoja kilometrejä saadakseni koiran hoitoon viikonloppuna. Nämä on näitä Covidin sivutuotteita siinä missä koulujen sijaiskriisikin. Ei ole eläinlääkäreitä, eläinsairaanhoitajoa, opettajia, hammashygienistejä ja monia muita. My...

  Aamulla leikkasin hiukseni taas kerran ihan itse, ihan hyvä tuli. Fredde vähän avusti ton takatukan kanssa ja vastalahjaksi parturoin Fredden. Lapsista yksi kasvattaa pitkää tukkaa, toinen vielä pidempää ja kolmas parturoidaan neljännesvuosittain.   Torstaina avattiin meidän koulupiirin alakoulut ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun ovet suljettiin maaliskuussa 2020. Kouluun saa tulla aamupäiväksi kinderit ja ekaluokkalaiset, siis 5- ja 6-vuotiaat. Maski on pakollinen, samoin terveyskaavakkeen täyttö ja kuumeen mittaus niin aamulla kotona kuin uudestaan kouluun sisälle mentäessä. Opettajilla on tuplamaski ja suojavisiiri. Kysyin reksiltä kuinka moni lapsista tuli kouluun, vastaus oli 54 oppilasta. Koulussa on yhteensä reilut 600 oppilasta ja vaikka en tiedä kuinka moni on näillä kahdella ekalla luokka-asteella veikkaisin että noin kolmannes koululaisista. Aika moni siis valitsi etäkoulun jatkamisen tänä keväänä. Sama valinta on tehty myös meillä vaikkei kouluun palaaminen ...

Viikossa tyypistä on tullut aika rento ja painoakin on tullut reilusti lisää.  20. luukku - sairastupa Viimeinen koulupäivä lähtee käyntiin tahmeasti. Takana on öinen myrsky joka on on matkassaan aiheuttanut mutavyöryjä, katkenneita sähköjä ja kaatuneita puita. Edelleen sataa kaatamalla, laaksoissa on tulvavaroitus. Yöllä on pitänyt hereillä myrskyn lisäksi se pieni poika joka ei saanut henkeä. Huokaan ja mietin että koska se kasvaa niin isoksi ettei ahdas kurkunpää turpoa umpeen lapsen sairastuessa. Yleensä kurkunpääntulehdus aiheuttaa hengitysvaikeuksia alle nelivuotiaalle lapselle, meidän jannu on kohta kymmenen. Varaan ajan lääkäriin iltapäiväksi, kortisoniresepti on vanhentunut, enkä ajatellut että me enää sitä tarvittaisiin vaikka tarvittiinhan sitä viimeksi huhtikuussa.                             Alakerrassa tuoksahtaa kissanka...

16. luukku - vielä kerran pähkinänsärkijä Viimeinen kouluviikko pyörähtää käyntiin ja mun ajaessa Tättistä kouluun me jutellaan edellisiltaisesta George Balanchinen pähkinänsärkijästä ja sen taianomaisesta tunnelmasta joka kantaa mukanaan uuteen viikkoon. Balanchinen koreografia taitaa olla se kuuluisin Yhdysvalloissa esitetyistä ja on muunmuassa New York City Balletn listoilla. Tarina on tuttu ja koreografia yksinkertaisesti hurmaava, eikä se tietenkään yhtään haittaa että lavastuksen on Pacific Northwest Balletlle suunnitellut Olivia-kirjoista tuttu Ian Falconer. Animaation ja perinteisen lavastuksen yhdistelmä oli maaginen.  Tättiksen mielestä se vanha versio, joka esitettiin viimeistä kertaa 2014 (Sendak/Stowell) oli parempi, sen Tättis kävi katsomassa koulun kanssa ja itse olisin taipuvainen sanomaan että aika ehkä kultaa muistot. Liput tähän Balanchinen ihanuuteen maksaa parhaimillaan vai ehkä pahimmillaan satoja taaloja ja ne meidän alesta ostetutkin oli ...

On sunnuntaiaamu, viikon paras aamu miltei poikkeuksetta. Talossa on vielä hiljaista, muut nukkuvat ja kahvi höyryää kupissa. Joulukranssi valaisee pimeää ikkunaa aamun hämärässä eikä ole kiire mihinkään. Pieni ruttana on löytänyt lämpimän paikan mun sylistä ja leikkii mun kirjoittaessa hupparin nauhoilla, me vasta tutustutaan tyyppi pysähtyy mun tehdessä liian nopean liikkeen tai kun sähköposti kilahtaa, minä taas yritän olla paikallani ja hiljaa. 13. luukku - poni Tämä on se luukku jossa Fredde ostaa taas auton, tai oikeastaan minä ostan auton Freddelle. Takana on usemman vuoden viivytystaisto ja asemasota. Fredde kun jostakin käsittämättömästä syystä tuntee valtavaa vetoa amerikkalaisia muskeliautoja kohtaan ja mun mielestä ne on älyttömintä mitä maa päällään kantaa, no ei ehkä älyttömintä, mutta turhakkeita kuitenkin. Fredde on kuitenkin halunnut sellaista jo kauan ja joutunut raukka tyytymään sellaisiin tylsiin vaimon hyväksymiin korvikkeisiin kuin Audi S5 ja BMW 3...