Tahdon Asiat

Tonttu söi aamulla pizzaa tehtyään yön sokerienkeleitä aika rauhassa sai ajella lauantaiaamuna ennen päivän valkenemista hiljaiselta näytti myös koulu odottamass ekan osion alkamista aamiaiseksi pullakahvit "totuuden hetki"... koe oli vaikea eikä läpipääsy ollut mikään itsestäänselvyys eka pari saa kutsun sisään tokaan vaiheeseen... me muut odotetaan... hyperventiloidaan, juostaan vessassa ja nieleskellään oksennusta meidän vuoro... eka ajatus kun näin mun tehtävä listan oli "Oh, S..T" lista ei ollut vaikea, mutta vaaditut taidot pitkiä, ja aikaa rajallinen määrä... punnitus, jalkakylpy, katetrin pesu, hammasproteesien huolto ja sit taas odotetaan, tuloksia ja viimeistä kaksikkoa syytä juhlaan koko kurssi pääsi läpi kokeesta ja valmistui yhdessä... skumppa oli pöydän alla piilossa tulopksiin asti takaisin harmaassa talvipäivässä... sydän keventyneenä, kurkku kipeänä ja nokka valuen ...

Jännittää niin ettei tiedä miten olis... voi kun huominen olis jo takana! Mä tiedän että osaan asiani enemmän kuin hyvin, mutta pitääkö hermot... teenkö jonkun typerän virheen? Kuulenko väärin? Käytänkö liikaa aikaa johonkin? Penaali on pakattu... ne pyydetyt kolme koululyijäriä terotettuina, social security card, passi ja kutsukortti. Aamu alkaa ennen päivänkoittoa... Tänään tuli onneksi rentouduttua muitten äitien kanssa. Pitkästä, pitkästä aikaa leikkideitillä... mun karpaasit vastaan kolme 10-18kk:n ikäistä, pöydässä välipalaa lapsille ja vähän reilummat mimosat meille äideille – neljään mimosaan kun meni puolisentoista pulloa skumppaa. Mulle niin sopii nää Northwestern playdatet oman kirkon naisten kanssa. Muistin taas miksi on niin mukavaa leikittää lapisa.

Kinkku lilluu siis liemessään. Joulukortit on iloisesti lähettämättä... jopa ne sähköiset, opettajien joululahjoille olen uhrannut lähinnä kauniita ajatuksia panematta tikkua ristiin ja lastenkin joululahjat odottaa autotallissa paketoimistaan. Jokainen postilaatikkoon pudotettu joulukortti on omiaan aiheuttamaan ahdistusta, tai siis ajatuksen siitä että sillekin pitäis lähettää... jopa O lähetti mulle joulukortin... Eilinen meni rillutellessa... Tonttukin rillutteli pelaamalla Monopolia ystäviernsä kanssa. Aamusta oltiin MOPSissa joulukoristeita tekemässä, lounaalla Taideopen luona, M:n tokavikassa syömisterapiassa ja lopulta Supper Club ystävän joulunalusbileissä skumppaa juoden. Klinikalla M:aa odotellessa opiskelin lauantaiseen kokeeseen ja samaa puuhailin tänä aamuna kuluttaessani aikaa klinikan odotustilassa... Olkoonkin, että näin keskiviikkoisin se tahtoo mennä juoruamiseksi kun siellä istuu niin monta tuttua – samat perheethän ne erityistensä kanssa laukkaa siellä j...

Pakkasaamu... yksi niistä yhden käden sormilla laskettavista, -3.8C tuntuu tosi kylmälle ja pukeudun kuin naparetkelle.  Koira siristelee silmiään auringonpaisteessa ja kaksikko (M ja K) kirjoittaa olohuoneessa salaista kirjettä kirjastonhoitajalle. Taustalla soi joululaulut ja elämä on just nyt täydellistä...  Meidän perheen muilla jäsenillä on aika tukeva mielipide näistä mun hyminöistä ja niitä ”oikeita” joululauluja kuunnellaan sit Kiitospäivän jälkeen. Nyt soikoon Sylviat ja Kaikki kauniit muistot ja kaikista paras ”Jo joutuu ilta”. Aloitin joulun eilen, keitin itselleni glögin laittaessani ruokaa ja odotellessani L:llää kotiin. Tänään on ”the” day... eka etappi tulee ihan oikeesti valmiiksi ja valmistun ammattiin. Tuntuu hyvältä olla lomalla, keskittyä kiitospäivään ja jouluun, tavata ystäviä ja leipoa lasten kanssa. Tuntuu vaikeelta uskoa että tää on vielä muutama kuukausi sitten tuntunut musta jotenkin kiireiseltä. Joulukuun puolivälin kokeen pitäis olla ...

Päivä on sellainen tyyillinen marraskuinen, harmaa ja märkä... kun täällä sataa, sade kastelee kaiken. Sade ei ole raivokasta, se ei vaikuta erityisen runsaalta mutta se kastelee kaiken. Se muistuttaa vähän ruokakaupan vihannestiskin sadesumua, sitä mikä pitää tuotteet tuoreina. Olen ruokatauolla, otan lasagnen jämät ulos mikroaaltouunista, istuudun ja puhkean hysteeriseen nauruun. Kurssikaveri katsoo mua hämillään ja kysyy mille nauran... Nauran hetken absurdiudelle. Hetkeä aiemmin olen kohdannut kuoleman, ottanut osaa läheisten suruun, poistanut vainajalta lääketieteeseen liittyät, luontoon kuulumattomat osat. Olen sitonut kuolleen varpaaseen lapun jossa lukee vainajan nimi ja syntymäaika, toisen lapun kiinnitin pussiin. Olen nostanut vainajan ruumispussiin ja jättänyt odottamaan kuljetusta alakertaan – sairaalan ruumishuoneelle. En ollut koskaan aiemmin nähnyt kuollutta ihmistä, saati koskettanut. Ruumis tuntui lämpimältä vielä puolisentoista tuntia tapahtuneen jälkeen, läm...

Eka osuus pulkassa ja huomenna alkaa harjoittelu… Siihen meitä valmisteltiin seuraavasti: ”Älkää olettako, että teille ollaan ystävällisiä... todennäköistä on että harjoittelunohjaaja yrittää simputtaa teidät keskeyttämään. Pakatkaa eväät. Ette kuitenkaan pääse sairaalan ravintolaan/kahvioon syömään. Älkää olettako että saatte eväänne jääkaappiin.” Viimeinen neuvo oli: ”Siinä vaiheessa kun istutte liinavaatevarastossa itkemässä ja harkitsette keskeyttämistä, soittakaa mulle (siis meidän opelle) ja lupaan puhua teidät ympäri ja jatkamaan harjoittelua.” Tästä on hyvä lähteä... pää kylmänä ja kuori kovana. meissä taitaa olla tiettyä samankaltaisuutta... kuka muu lukee jokaisen monisteen, tiedotteen, paperin ja oppikirjastakin ne osat, joita ei tarvinnut lukea... (kuvan löysin täältä) matkalla kouluun 98/100 siitä eilisestä isosta tentistä - tämä ei ollut paras palkinto loppuarvosana ennen harjoittelua... tämäkään ei kuitenkaan ollut mun paras palkinto vaa...

Valmistuakseen, pitää arvosan olla yli 80% Jotta arvosana näyttää siltä, että sillä saattaa saada töitäkin on sen syytä olla 90% paremmalla puolella... Tän illan tentistä ei vielä ole tietoa ja huomenna on vielä yksi tentti, mutta ei niitten nyt ihan täydellisesti tarvitse mennä...

...et ei mulla sit muuta sanottavaa tähän... paitsi et tää on kolmas kerta tänä vuonna, enää ei voi sanoa et tänä kesänä. meidän talon edessä Päivä meni mukavasti ja pitkästi talviaikaan siirtyessä. M nukkui yön mun sylissä, edellisestä kerrasta on jo aikaa... Yhtäaikaa niin iso ja pieni, vahva ja hauras - rakas pieni tyttö. Aamulla tehtiin yhdessä pannareita. O laittoi pekonit ja makkarat pellille, M sekoitti pannaritaikinan. O rikkoi kananmunat munakokkeliin ja M käänsi mulle pannarit ja laittoi niihin suklaahippuset. K ei halunnut suklaata, se tahtoi hilloa ja paljon voita. Yhdessä ne kattoi pöydän. Kirkossa on ihanaa tavata tuttuja ja vaihtaa kiireimmät kuulumiset, kirjastossa istuin opiskelemassa lopputenttiin koulukavereitten kanssa... mietittiin et jos "clear liquid" (kirkas neste?) on sellainen josta näkee läpi, niin onko olut kirkas neste? Entä jos se on suodattamatonta olutta? Kotona syötiin yhdessä sunnuntaipäivällinen, tehtiin matikantehtäviä koneell...

Huomenna Halloween, ja päivä menee juhliessa... K:n bileet kymmeneltä, O:n yhdeltätoista. M:lla juhlat juhlasalissa iltapäiväkahdelta ja siihen perään kemut omassa luokassa. Illalla karkki tai kepponen -kierrokselle... O ei edelleenkään halua pukeutua, se haluaa olla vaan "O" ja K uskoo pyhästi olevansa Batman. Koulua jäljellä ensi viikon lopputentit ja presentaatiot. Siitä harjoitteluun ja sit tää on tehty. Joulukuussa vikana rypistyksenä se osavaltion sertifikaatio. Tänään oli lähellä iskeä stressihalvaus ja hyperventilaatio... K sai maanantaille peruutusajan Autismiklinikalle, huomiset juhlinnat ja niihin liittyvät ostokset ja leipomukset ja logistiset kuviot - mahdottomuudet. Sit ne lopputentit ja presentaatiot ja näytetyöt ja... Mä yritän hädissäni vääntää sitä presentaatiota ja opiskella lyhenteitä ja jatkuvasti joku tarvitsee mua pyyhkimään tai pukemaan tai riisumaan, tai mehulasi on kaatunut, tai telkkari ei toimi... Illalla puhuttiin L:n kanssa, et onhan tää ollu...

huomenna vika latinantentti presentaatio maanantaiksi kansio tiistaiksi hoitosuunnitelma tiistaiksi loppukokeet ma-to harjoittelun alkuun yhdeksän päivää Saan paniikin... oon tänään tehnyt sitä helvatan presentaatiota koko päivän... ilmoittauduin tammikuulle, en osannut valita enkun ja matikan välillä, otin molemmat kunnes oon päättänyt. sää on onneksi taivaallinen